Koruja ranteisiin

Korupiikkien taivutusta on tullut harjoiteltua silmukkamerkkien teossa ja päätin ottaa seuraavan askeleen. Tämä rannekoru meni eräälle ystävälle 30-vuotislahjaksi. Korulle olisi ollut enemmänkin ottajia, joten näitäkin joutunee tekemään lisää.

Keksin paketoida korun Piltti-purkkiin. Täytteeksi laitoin sopivasti silkkipaperia, niin koru ei pitänyt kovaa meteliä itsestään. Tarkoitus oli hyödyntää koko purkki eli yritin maalata kannen tekstit piiloon, mutta se ei sitten aivan onnistunut. Paketti on kuitenkin täysin kierrätettyä, vähän jo nauratti oma touhu. Leikkasin kirpparilta ostamastani liian pienestä mekosta (50 sentillä kesämekon verran Finlaysonin kangasta, ei paha) ympyrän, josta tuli kansi. Leikkaan aina paidoista irti ne henkarilenksut ja tuo valkoinen nauha löytyikin tällaisesta nauhavarastosta. Kortti on origamiharjoittelun tulosta.

Tässä vielä tämä epäonnistunut kansiyritelmä. Tässä taitaa olla jo neljä kerrosta maalia päällä ja niin vaan teksti kuultaa edelleen läpi. Ei mennyt niin kuin Strömsössä.

Origamiharjoittelua

Olen aina ajatellut että origamit vaativat pitkää pinnaa ja on muutenkin sellaista näpertelyä, että en ole niitä ikinä edes halunnut kokeilla. Askartelin aikaisemmin kesällä ystäväni kanssa kortteja ja pakkohan se oli kuitenkin sitten kokeilla, kun kaverin tekemät origamisydämet olivat niin kauniita, samoin origamipaperit.

Aloitin sydämillä ja noin viiden sydämen jälkeen taittelu sujui jo ulkomuistista. Innostuin sen verran, että oli pakko jatkaa origamien harjoittelua vielä seuraavana päivänä. Olin säästellyt Marimekon mainoslehteä (sanomalehtipaperia), koska siinä oleville koko sivun kokoisille kangaskuoseille löytyy aina käyttöä. Tällä kertaa lehti pääsi origamikäyttöön. Paperileikkurilla oli helppo leikata paperista neliöistä ja YouTube on origamiohjeita pullollaan, joten nopeasti minulla olikin lisää sydämiä sekä mekkoja. Mekot jatkojalostuivat pian korteiksi ja nämä kolme korttia ovat kaikki jo matkanneet synttärisankareille. Näitä lisää!



Mekkojen paperi on Marimekon mainoslehdestä.

Insinöörin iltapuhde

Vaikka en ensimmäisenä määrittelekään itseäni koulutukseni kautta, niin kyllä minussa sen verran insinöörin vikaa on, että tykkään taulukoista. No onhan ne nyt todella käteviä! ;) Niinpä otin Tallinan lankareissusta oppia (siitä lisää lähiaikoina) ja taulukoin puikkovarastoni. En kuitenkaan tehnyt taulukkoa tietokoneella, jotain tunnelmaa tähän sentään piti saada. Nyt on sitten puikot järjestyksessä, ainakin paperilla.

3,5 kg solmuja

Ostin sitten eilen 3,5 kg solmuja. Eli matonkuteita. Eilen ne näyttivät tältä.

Koira oli tietenkin aivan täpinöissään ihanasti heiluvista nauhoista.

Toivottavasti ne ovat pian kauniilla kerillä. Ja sitten vähän ajan kuluttua taas lattialla, mutta hieman kauniimpana...

Sain illan aikana kaksi vyyhtiä neljästä jo kerälle, mutta kolmas ei sujunutkaan ihan niin helposti. Alku ei lähtenyt käyntiin niin kuin pitäisi, mutta eiköhän sekin vielä saada asettumaan. Ja sitten on vielä yksi, jossa taitaa siinäkin riittää tekemistä. Mutta ei se mitään. Ajatukset ovat kauniissa pitsimatossa tulevan luku/neulenurkkaukseni ilona.

Korujen uusi tuleminen

Korut ovat olleet aikalailla taka-alalla viime vuodet, mutta tadaa, kesällä sitä taas innostui kaikenlaisesta. Tämä kaulakoru meni lahjaksi eräälle 3-kymppisiään viettäneelle ystävälleni. Korussa on siis neljä siimaa, ja kuhunkin tein solmuja noin 2-3 cm välein. Näihin solmuihin sitten laitoin pienen määrän pikaliimaa ja liu'utin helmen paikoilleen. Muut tarvittavat osat ovat solmusuoja x 2, lukko ja yksi välirengas. Simppeliä touhua, kunhan on tarkkana liiman kanssa. Esim. sormet on mukavan helppo liimata yhteen (nimim. Been there). Huomion arvoista on myös se, että helmien reiät eivät saa olla järin suuret, muuten tulee itku ja epätoivo, sillä helmi ei kovin helpolla tartu siimaan jos ympärillä on väljyyttä 10 siimalle (nimim. Done that). Lisäksi on hyvä muistaa, että ne solmusuojat pujotetaan siimaan ennen kuin kaikki siimat solmitaan yhteen (nimin. Been also there). 

Ensimmäisen tällaisen korun tein muutama vuosi takaperin itselleni ja siinä oli omat vastoinkäymisensä. Mutta tekemällä oppii ja nämä toiset onnistuivat jo oikein kivasti. Suosittelen kokeilemaan!