Lukeminen on mukavaa, ja olenkin alkanut lukea työmatkoilla. Tässä on tosin se ongelma, että joskus mehevä kohta ja bussipysäkki osuvat ikävästi samaan aikaan ja paikkaan, ja valitettavasti bussipysäkki on se määräävä tekijä. Eilen ei tosin ollut sitä ongelmaa.
Kiertelin tässä jokin aika sitten kirjastossa ja silmiini osui Tuomas Vimman Gourmet. Päätin antaa Tuomakselle mahdollisuuden. Luin ensimmäisen luvun toissailtana ja jatkoin toisella luvulla eilisaamuna bussissa. Ensimmäisen sivun jälkeen jo harkitsin kirjan keskeyttämistä, mutta päätin antaa vielä toisen mahdollisuuden ja lukea ainakin niin pitkälle kuin 20 minuutissa ehtisin. 7 minuutin jälkeen luovutin ja laitoin kirjan laukkuun. Teksti oli sellaista, etten viitsi siitä esimerkkejä hyvän mielen blogiini kirjoittaa. Ehkä Anna Gavaldaa ja Tuomas Vimmaa ei kannata lukea heti peräkkäin? Ehkä moinen teksti ei sovellu aamuolotilaani? Ehkä teksti vain oli roskaa?
Sain tosiaan Anna Gavaldan Lohduttajan luettua alkuviikosta. Luin joitain vuosia sitten Gavaldan kirjan Kimpassa, ja tykkäsin siitä valtavasti (jopa elokuva onnistui mielestäni hienosti). Valitettavasti Lohduttaja ei yltänyt aivan samaan. Kirja oli paikoitellen raskasta luettavaa omintakeisen kerrontatyylin takia ja hieman liikaa sillä oli mielestäni pituutta, mutta itse tarina oli mukava kertomus onnen etsimisestä. Hauska lisä kirjassa oli se, että päähenkilön työ sivusi omaani. Seuraavaksi aion vielä lukea Gavaldan kaksi novellia. Toivottavasti ne ovat yhtä onnistuneita kuin Kimpassa. Niiden jälkeen lukulistalla on Lankakauppa-kirjat 2 ja 3. Ja jos niiden jälkeen Jarkko Sipilältä olisi jo ilmestynyt uusi dekkari...
(Ja kyllä, välillä iskee positiivinen stressi siitä, että neuloisiko vai lukisiko.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti