Minä, Neuloja

Neuleinnostukseni juuret ovat eräässä TKK:n luentosalissa. Reilut kolme vuotta sitten hieman tylsällä luennolla katselin kateellisena, kun erään opiskelukaverin käsissä villasukka valmistui kovaa vauhtia. Niinpä jo samana iltana kävin hakemassa kerän samaa lankaa, joka sattui olemaan Novitan Jengaa. Melko paksua lankaa siis. Toki olin aikaisemmin neulonut jonkin verran, mutta ala-asteella puuhailin veistossa ja yläasteellakin keskityin lähinnä ompelemiseen. Eipä ollut siis kovin vahvaa pohjaa miettimään silmukoiden määriä ja hieman suurpiirteisenä ihmisenä päätin tehdä sukkaa lasten silmukkamäärällä. Noh, aika suurihan siitä sukasta näytti tulevan ja mietin, että siitä tulee sitten sukka veljelleni. Kiilakavennusten jälkeen totesin, etten tunne jättiläisiä, eikä sukka ikinä valmistunut.* Kipinä oli kuitenkin syttynyt ja niin sitä alkoi valmistua pipoja, huiveja ja muita asusteita. Mutta ei sukkia. Niiden vuoro oli vasta reilut kolme vuotta myöhemmin. Varsinkin alkuun haaveilin myös suuremmista töistä, mutta itseni tuntien päätin antaa niiden odottaa. Aika perushommilla mennään edelleen, mutta innostus on säilynyt vahvana, vaikka en mikään megatuottoisa tapaus olekaan. Ja tässä sivussa olen tartuttanut innostuksen myös yhteen ystävääni, mikä on aivan mahtava juttu!

*Saattoi olla myös niin, että olin heti ajatellut tehdä sukat veljelleni (naisten silmukkamäärillä?), mutta pieleen meni joka tapauksessa.