Kaulureita

Olin haaveillut suuresta neuletuubista jo vuoden ajan, mutta epäilin että ison rinkulan neulominen olisi liian tylsää ja mielenkiintoisen kuvion tekeminen taas liian hidasta (en ole maailman pitkäpinnaisin ihminen). Kauppojen kaulurit tuntuvat olevan kaikki pääosin keinokuituisia ja sellainenhan ei käy. Novitan talvi 2010 -lehdessä oli tehty kauluri Kide-langan edeltäjästä (Crystal?), jolloin tajusin, että langan ei tarvitse olla niin ohutta. Mutta ylläripylläri sekin lanka oli liian keinokuituinen (mistä löytyisi luonnonkuituinen paljettilanka?!) ja niinpä kävin ostamassa muutaman kerän Tempoa ja pyöräytin pinkin kaulurin hyvällä vauhdilla. Varsin simppeli neulos oli tuttua vuosi pari sitten tehtailmastani piposarjasta: joka toinen kerros kaikki oikein ja joka toinen 1o 1n. Kaulurissa nurjan puoli kääntyy väkisinkin näkyville, mikä tuo siihen lisää eloa. Silmukoita oli 180 ja lopputuloksena kauluri, joka menee kaulan ympäri kaksi kertaa löysästi ja kolme kertaa napakasti.

Avokkini tykästyi hartioilla lötköttävään lämmikkeeseen, mutta kaipasi hieman miehekkäämpää sävyä. Tässä vaiheessa minulle selvisi, että Tempon valmistus onkin jo loppunut (en vain jaksa ymmärtää Novitan lankapolitiikkaa). Onneksi jälleen kerran lankakauppa Menita pelasti tilanteen ja metsänvihreän lisäksi ostin varoiksi pari kerää harmaatakin. Ja niinpä eräs 21-vuotta täyttävä mies tulee löytämään viikon kuluttua paketistaan villakaulurin. Poikien kaulurit tein hieman napakoimmiksi eli niissä on 150 silmukkaa. Tykkään. Niin kaulureista, Temposta kuin neulelahjasta parikymppiselle miehelle.