Villis on neulottu yhtenä kappaleena joustinneuleena ja mitoitettu tiheillä sovituksilla. Sovitushetkissä tarjottiin niin herkullisia nameja, ettei koira tuntunut edes huomaavan koko puikkoviritystä. Lopputulokseen olen varsin tyytyväinen, mutta paljon parannettavaa jäi vielä. Rintakehän peittävä osuus on liian kapea ja heti ensimmäisessä käytössä villiksen rintakehän seutu venähti. Seuraavas versio täytyy siis tehdä napakammaksi. Kenties helmineuletta selkä- ja vatsapuolille ja joustinraidat kylkiin. Eiköhän tuo kakkosversio vielä kehity, sen verran kevyin askelin koira villatakissaan ulkoilee. Siis kuivassa, tyynessä ja tarpeeksi lämpimässä säässä. Karummissa keleissä toppis on edelleen ykkösvalinta ja ulkoilun sijasta haukku painii mieluummin sisätiloissa. Näillä -15 asteen pakkasilla koira lähes juoksee karkuun kun hihnan ottaa naulasta...
Ihanan asun olet tehnyt karvaisella kaverillesi :-)
VastaaPoistaLaitoin sinulle eilen postia tulemaan, eiköhän lähetys pääse ihmeteltäväksesi ennen tulevan viikon loppua :-)
SNY:si
Jännityksellä täällä odottelen. :)
VastaaPoistaHieno villapaita. Minä tein nuo etujalkojen aukot vaakasuunnassa. Meidän neidin jalkoja ne ei ainakaan hierrä ja on helppo pukea päälle, kun villis kuitenkin joustaa. Taidankin ensikerralla tehdä paidan kokonaan joustinneuletta. Näyttää hienolle.
VastaaPoistaMunkin pitäis saada aikaseks tehdä meijän mini-bostonille villapaita. Ton mallisille koirille on aina pakko alkaa soveltamaan noita valmiita ohjeita.
VastaaPoistaNeuloin vuosi sitten villapaidan bostonille(joka painaa nyt 1.5-vuotiaana vajaa 6kg ja oli silloin siis vielä pienempi) ja siitä pinkistä paidasta tuli just sopiva 11 kiloselle uros ranskikselle :) eli ei oo mulla oikeen toi neuletiheys hallussa..
Kiitos kommenteista! :) Minun kakkosvillapaita odottaa edelleen jatkoaan, mutta kyllä minä sen vielä tämän kuun aikana rutistan valmiiksi. Katsotaan lopputulosta sitten.
VastaaPoista