Must have

Selailin juuri erästä sisustuslehteä ja nytpä ostoslistalle menee ensitilassa lakanat "hienosta italialaisesta pellavasta". Aluslakana 256 € ja pussilakana 310 €. Tyynyliinat sen sijaan ovat aivan halpiskamaa, 11 € / 2 kpl. Ei kun hei, tässä onkin kolme tolppaa. Siis 111 €. Siis anteeksi? Ihan oikeasti, kuka käyttää 677 euroa lakanoihin? Ja vielä jos sängyssä on kaksi nukkujaa, eikä peitosta halua taistella, koko paketin hinta on lähempänä 1 000 euroa. Just.


Sisustuslehtiä on ihan mukava selailla, mutta on ihana huomata, että saan "101 ideaa" kaltaisista lehdistä paljon enemmän irti kuin näistä überdesign-ökyjutuista. Eipä silti, löytyyhän tämän kaltaisista lehdistä ihan kivojakin juttuja ja onpa aika hauskaa bongata työkuvioista tuttuja ihmisiä toistuvasti näiden lehtien sivuilta... Aion kyllä lukea tämän kaltaisia sisustuslehtia jatkossakin, mutta  posteljooni ei onneksi enää tuo niitä minulle.

Kaulureita

Olin haaveillut suuresta neuletuubista jo vuoden ajan, mutta epäilin että ison rinkulan neulominen olisi liian tylsää ja mielenkiintoisen kuvion tekeminen taas liian hidasta (en ole maailman pitkäpinnaisin ihminen). Kauppojen kaulurit tuntuvat olevan kaikki pääosin keinokuituisia ja sellainenhan ei käy. Novitan talvi 2010 -lehdessä oli tehty kauluri Kide-langan edeltäjästä (Crystal?), jolloin tajusin, että langan ei tarvitse olla niin ohutta. Mutta ylläripylläri sekin lanka oli liian keinokuituinen (mistä löytyisi luonnonkuituinen paljettilanka?!) ja niinpä kävin ostamassa muutaman kerän Tempoa ja pyöräytin pinkin kaulurin hyvällä vauhdilla. Varsin simppeli neulos oli tuttua vuosi pari sitten tehtailmastani piposarjasta: joka toinen kerros kaikki oikein ja joka toinen 1o 1n. Kaulurissa nurjan puoli kääntyy väkisinkin näkyville, mikä tuo siihen lisää eloa. Silmukoita oli 180 ja lopputuloksena kauluri, joka menee kaulan ympäri kaksi kertaa löysästi ja kolme kertaa napakasti.

Avokkini tykästyi hartioilla lötköttävään lämmikkeeseen, mutta kaipasi hieman miehekkäämpää sävyä. Tässä vaiheessa minulle selvisi, että Tempon valmistus onkin jo loppunut (en vain jaksa ymmärtää Novitan lankapolitiikkaa). Onneksi jälleen kerran lankakauppa Menita pelasti tilanteen ja metsänvihreän lisäksi ostin varoiksi pari kerää harmaatakin. Ja niinpä eräs 21-vuotta täyttävä mies tulee löytämään viikon kuluttua paketistaan villakaulurin. Poikien kaulurit tein hieman napakoimmiksi eli niissä on 150 silmukkaa. Tykkään. Niin kaulureista, Temposta kuin neulelahjasta parikymppiselle miehelle.

Koiran hemmottelua

Kuten jo aikaisemmassa kirjoituksessa kerroin, bostoninterrierimme on varsin palelevaa sorttia. Talven aikana hundiksemme on tavoitellut kesäfiilistä köllöttelemällä patterin vieressä, mutta eihän maailman mukavuudenhaluisin koira paljaalla lattialla kauaa viihdy. Niinpä eilen yhtäkkiä keksin hurauttaa koiralle makuualustan kauhtuneesta verhokapasta. Valkoinen ei varmastikaan ole paras sävy tähän käyttöön, mutta ainahan alustan voi pestä.

Lämpöhoitoa.

Oli ehkä maailman helpoin ja nopein työ. Kapan leikkaaminen kahtia ja vain yhden sivun huolittelu. Saumojen ompelu, vanulevyjen (2kpl) leikkaus ja niiden paikalleen asettelu. Täyttösauma umpeen ja tikkaus vanulevyn kiinnittämiseksi ja tadaa - valmis! Koirakin tajusi heti, mistä on kyse ja heittäytyi uudelle pehmeälle alustalle nauttimaan auringon korvikkeesta.

Ensimmäinen SNY-pakettini

Olipa ihana kävellä pakkasessa postiin ja varsinkin sieltä kotiin, kun kainalossa oli ensimmäinen paketti Salaiselta neuleystävältäni. Se piti sisällään minulle uuden Taika-askartelulehden, koiratarroja ja koiramuistikirjan (jonka sisäkannessa on peili, kätevää) sekä teetä ja salmiakkia. Ja miten ihana kortti!

Säästän lehden huomisillalle, mutta ihan vain vähän vilkaisin ja korttiohjeet vaikuttivat oikein kivoilta. Karkkipussin jemmasin myöskin odottamaan huomista, ja tee matkaa aamulla mukanani toimistolle. Tee tuli kuin tilauksesta, sillä toimiston lämpötila oli tänään +19 ja joku oli kaivanut kaapista aivan järkyttävää jouluista vihreää teetä. Kiitos sinulle, Salainen neuleystäväni!

"Alla kvinnor borde ha ett pysselrum!"

Juu-u, olen samaa mieltä siitä, että kaikilla naisilla (tai no, aiheesta kiinnostuneilla naisilla) tulisi olla askarteluhuone. Mutta oliko nyt hyvä idea mennä ostamaan ruotsalainen lehti 101 nya ideer? Ei. Nyt olen koukussa sekä suomalaiseen että ruotsalaiseen versioon. No, Ruotsi-version hankkimista voi aina puolustaa kielikylvyllä, eikö?

Koiran villapaita

Koiramme on varsin palelevaista sorttia, sillä pohjavillaa näillä otuksilla ei ole ja masukin on lähes karvaton. Toppamantteli on siis talvisin kovassa käytössä, vaikka hundis ei olekaan asiasta niin ihastuksissaan. Olen miettinyt villapaidan neulomista jo pari vuotta ja alkutalvesta uskalsin viimein lähteä  neulomaan noin vain ilman ohjetta. Ja tällainen siitä tuli.

Villis on neulottu yhtenä kappaleena joustinneuleena ja mitoitettu tiheillä sovituksilla. Sovitushetkissä tarjottiin niin herkullisia nameja, ettei koira tuntunut edes huomaavan koko puikkoviritystä. Lopputulokseen olen varsin tyytyväinen, mutta paljon parannettavaa jäi vielä. Rintakehän peittävä osuus on liian kapea ja heti ensimmäisessä käytössä villiksen rintakehän seutu venähti. Seuraavas versio täytyy siis tehdä napakammaksi. Kenties helmineuletta selkä- ja vatsapuolille ja joustinraidat kylkiin. Eiköhän tuo kakkosversio vielä kehity, sen verran kevyin askelin koira villatakissaan ulkoilee. Siis kuivassa, tyynessä ja tarpeeksi lämpimässä säässä. Karummissa keleissä toppis on edelleen ykkösvalinta ja ulkoilun sijasta haukku painii mieluummin sisätiloissa. Näillä -15 asteen pakkasilla koira lähes juoksee karkuun kun hihnan ottaa naulasta...

Pakkashuivi

Tämä kolmisen vuotta sitten valmistunut, Nallesta virkattu huivi on luottoasusteeni kunnon pakkaskeleissä. Se on ihana kietoa kaulan ympäri kylmässä kelissä ja lämmittää se harteillakin mukavasti.

En ollut virkannut sitten yläasteen ja pp:t sun muut virkkausmerkinnät olivat minulle täyttä hepreaa. Niinpä opin, että pitää rohkeasti ottaa lanka ja koukku (tai puikot) käteen ja vain tehdä, kyllä se ohje siitä aukeaa. No, yleensä ainakin.

Ohjeen huiviin löysin Novitan sivuilta. Jos tekisin vielä samanlaisen huivin, tekisin levennykset todennäköisesti joka, tai ainakin joka toisella, kerroksella (muistaakseni levennyskerrosten välissä oli aina kaksi kerrosta), hieman matalampikin huivi olisi riittänyt. Mutta onpahan ainakin paljon villaa kiedottavaksi kaulan ympäri, ei huono sekään.

Sukkia ja sukkalankaa

Toimistotyö + neulominen + huono tyyny = niskajumi. Au. Täytyy pitää joululomalla alkaneesta Ryhtiliikkeestä paremmin kiinni. Onkohan neulojille omia hartialiikkeitä?

Viikonloppuna tein jotain hurjaa: ostin varsin ohutta sukkalankaa ja 2,5 mm puikot. Tämä vuosi on selkeästi aloitettu radikaalilla linjalla: blogi, SNY, ohut sukkalanka... Mitäköhän seuraavaksi? Olen vierastanut ohuita lankoja, sillä mitä nopeammin työ etenee, sitä parempi. Nyt kuitenkin ihastuin herkullisiin väreihin ja sitten lankakaupassa mukana ollut avopuoliso vielä ryhtyi haaveilemaan ohuista sukista. Jätä siinä nyt lanka kauppaan. Kuvia en tähän nyt laita, sillä saattaa olla, että joku löytää SNY-paketistaan kaunista sukkalankaa... 

Tällä hetkellä puikoilla on miesten villasukat, jospa ne pääsisivät pian kuvattaviksi. Sukkien saaja ainakin kärkkyy niitä jo tiheästi.

Koti kuntoon

Muutosta on jo vierähtänyt tovi, mutta kaikki esineet eivät ole vieläkään paikoilaan. Viikonloppuna iski viimein se kauan kaivattu innostus saada touhuun järjestys. Kirjahylly vaatii vielä töitä, mutta ainakin lehdet ovat mallikkaasti koteloissaan. Muistin että Suuri käsityö -lehdessä oli päällystetty laatikoita kaava-arkeilla, ja päätin kokeilla tulostettua kuvaa lehtikoteloihin. Ihan hyvää jälkeä tuli, vaikka tekstit hieman hävisivätkin saumakohdissa. Reunimmaisessa Vogue-sarjassa on kolme koteloa. Lehtikuvioidut kotelot ovat jo aikaisempaa tuotantoa (päällystetty servietillä) ja todennäköisesti muuttavat mökille tai muualle, kunhan löydän hyvän lankakuvan, jolla päällystää korvaavat kotelot.

Paperinaruvalaisin valmistui jo alkusyksystä. Sopivaa kattolamppua olohuoneeseen ei ollut, joten viimein sain tilaisuuden soveltaa Loistovinkin ohjetta. Sähköjohto ei ole maailman tyylikkäin, mutta tärkeintä siinä vaiheessa oli saada valoa huoneeseen. Vinkkinä valaisimen tekoon sanoisin, että kannattaa pyyhkiä ylimääräinen liima tuoreeltaan pois, jälkikäteen se on melko haastavaa...