Puikottelua

Kevään lankainventaarion lukema nousi lopulta hieman yli 7 kg:n, joten tein päätöksen, että nyt lankaa ei osteta ihan vaan huvin vuoksi ja että lankavarastoa aletaan nyt toden teolla pienentää. Olen sitkeästi pysynyt (melko) kaukana lankakaupoista koko kevään ja kesän, ja yhtä aikaa olo on sekä rauhallinen (hyvä olo siitä, että ei koko ajan tarvitse ostaa) sekä hieman hermostunut (mitä kaikkia ihanuuksia sitä nyt mahtaa menettää). (Okei, myönnetään, että joitain kertoja olen eksynyt lankakauppaan ja jotain olen ostanutkin, sillä paria poistoväriä on vain ollut pakko saada.)

Elokuussa, sopivasti syntymäpäivänäni, eräs lankakauppa ilmoitti Facebookissa loppuunmyynnistään ja kehotti tilaamaan puikkoja. Ja minähän tilasin. Avopuolisoni totesi suht järkyttyneenä jokseenkin näin: "Nyt kun sä et enää osta niin paljon lankaa, niin nyt sä sitten ostat sairaasti puikkoja!" No mutku. Niitä neulova ihminen tarvitsee. Mutta puikkokokoelma alkaa kyllä olla aika hyvässä jamassa. Vielä parit pyöröpuikot pitäisi hankkia... Olin joskus kokeillut 40 cm pitkiä pyöröpuikkoja ja todennut ne käyttökelvottomiksi. Kunnes kesällä annoin niille vielä yhden mahdollisuuden ja voi jumpe, en enää pipoja muilla neulokaan! Ja siksi on vielä ostoslistalla parit 40 cm pitkät pyöröt. Addit. Ehdottomasti. (Tämän kun olisin jo tiennyt Tallinnassa...)

Lankamatka Tallinnaan

Eräänä kauniina heinäkuisena lauantaina istuivat Konsta, Eemeli, Lauri ja Jope laivan kannella kohti Tallinnen lankaihanuuksia. Tai ehkä olisivat voineet istua... Puhuttiin tyttöporukalla vanhempiemme miettimistä nimistä, jos tyttöjen sijaan olisimmekin olleet poikia ja pohdimme että näinköhän yllämainittu nelikko olisi silti ollut matkalla Tallinnaan lankaostoksille. :) Niin tai näin, ainakin tämä tyttöporukka oli sinne suuntaamassa.

Pääkohteena oli luonnollisesti legendaarinen Karnaluks (K.A. Hermanni 1), jossa kukaan meistä ei ollut vielä käynyt. Maissa ei ollut kovin paljoa aikaa hukattavaksi, joten otimme satamasta taksin Karnaluksiin (matkaa keskustasta Karnaluksiin on muutama kilometri). Taksikuskille paikka oli tuttu ja hän neuvoi minkä oven takaa kauppa löytyisi, mikä oli varsin hyödyllistä, sillä kauppa ei juurikaan pröystäillyt ulkomainonnalla. Sisällä sitten vierähti aikaa tovi jos toinenkin lanka-, nauha-, nappi- ja vetoketjuvalikoimaa ihmetellen. Alkukesän lankainventaarion tuloksena olen päättänyt ostaa lankaa vain "oikeaan tarpeeseen" tai jos tiedän heti mitä siitä teen ja oikeasti aion tehdä. Ostoslistallani oli kyllä paksua villapitoista lankaa, mutta sellaista en valitettavasti löytynyt. Niinpä Karnaluksin ostokseni olivat varsin maltilliset: pari kerää kauniin väristä, ohutta mohair-lankaa sekä nippu neuletarvikkeita. Puikkorivistöä tuijotellessani harmittelin etten ollut tehnyt parempaa kartoitusta puikkotarpeestani, joten sekin meni fiilispohjalta. Onneksi olin varannut reilusti käteistä mukaan, joten kun kassalla kävi ilmi ettei kortti kelvannutkaan, niin pystyin pelastamaan kaverin pulasta.

Karnaluksista lähdimme kävelemään kohti vanhaakaupunkia, ja matkalla piti olla yksi lankakauppa lisää, mutta vahingossa kävelimme yhden korttelin verran ohi. Se ei kuitenkaan superhelteessä ja mahan kurniessa juurikaan haitannut, joten ruokailun jälkeen suunnistimme vielä erääseen vanhankaupungin lankakauppaan, Käsitöökamber Jolleriin (Müürivahe 11). Sieltä mukaan tarttui kaksi kerää aivan ihanaa pätkävärjättyä villalankaa, joka on jo muotoutunut kahdeksi lasten pipoksi. (Huomasin kahden vuoden jälkeen, että tupsukehikkosetistäni puuttui yksi osa pienestä tupsusta, joten tupsut puuttuvat vielä toistaiseksi.)

Sitten olikin jo aika kipittää takaisin laivalle. Paluumatka menikin mukavasti ostoksia hypistellessä ja jalkoja lepuuttaessa. Tämä oli ensimmäinen, mutta tuskin viimeinen, lankareissuni Tallinnaan ja tässä onkin listattu muutamia huomion arvoisia seikkoja ensikertalaiselle:

1. Jos aikaa maissa on vähän, kannattaa Karnaluksiin ottaa taksi. Tallinnan taksit on yhtä kieroutuneesti hinnoiteltu kuin Tukholmassa eli katso tarkkaan millaiseen taksiin hyppäät. Taksat on ilmoitettu autojen kylijissä ja ilman hinnasta sopimista taksimatkasta saattaa muodostua varsin kallis. Keltaiset "Taksot" ovat järkevästi hinnoiteltuja. Varmistimme vielä kuskiltamme kustannusarvion, joka oli 8 euroa tuo hinta piti. Varsin kohtuullista siis.

2. Karnaluks ei näy ulospäin kadulle. Reippaasti toimisto/varastorakennuksen ovesta sisään, portaat ylös ja soita kaupan ovikelloa.

3. Karnaluksin valikoima on valtava, joten varaa kunnolla aikaa. Kauppa on suuri varastomyymälä ja esillepano sen mukainen. Mieti etukäteen mitä tarvitset. Oma puikkovalikoima on parempi käydä huolellisesti kotona läpi etukäteen eikä miettiä paikan päällä, mikä koko sinulta puuttuikaan.

4. Varaa Karnaluksiin käteistä! Vain se kelpaa maksuvälineenä.

5. Jos kapasiteettia ja budjettia on jäljellä, pistäydy keskustan muissa lankaliikkeissä. Vanhassa kaupungissa ihastutti kaunis, yllä mainittu lankakauppa Käsitöökamber Jolleri.

7. Lisää vinkkejä ja tarkat reittiohjeet Karnaluksiin löytyvät täältä.

Koruja ranteisiin

Korupiikkien taivutusta on tullut harjoiteltua silmukkamerkkien teossa ja päätin ottaa seuraavan askeleen. Tämä rannekoru meni eräälle ystävälle 30-vuotislahjaksi. Korulle olisi ollut enemmänkin ottajia, joten näitäkin joutunee tekemään lisää.

Keksin paketoida korun Piltti-purkkiin. Täytteeksi laitoin sopivasti silkkipaperia, niin koru ei pitänyt kovaa meteliä itsestään. Tarkoitus oli hyödyntää koko purkki eli yritin maalata kannen tekstit piiloon, mutta se ei sitten aivan onnistunut. Paketti on kuitenkin täysin kierrätettyä, vähän jo nauratti oma touhu. Leikkasin kirpparilta ostamastani liian pienestä mekosta (50 sentillä kesämekon verran Finlaysonin kangasta, ei paha) ympyrän, josta tuli kansi. Leikkaan aina paidoista irti ne henkarilenksut ja tuo valkoinen nauha löytyikin tällaisesta nauhavarastosta. Kortti on origamiharjoittelun tulosta.

Tässä vielä tämä epäonnistunut kansiyritelmä. Tässä taitaa olla jo neljä kerrosta maalia päällä ja niin vaan teksti kuultaa edelleen läpi. Ei mennyt niin kuin Strömsössä.

Origamiharjoittelua

Olen aina ajatellut että origamit vaativat pitkää pinnaa ja on muutenkin sellaista näpertelyä, että en ole niitä ikinä edes halunnut kokeilla. Askartelin aikaisemmin kesällä ystäväni kanssa kortteja ja pakkohan se oli kuitenkin sitten kokeilla, kun kaverin tekemät origamisydämet olivat niin kauniita, samoin origamipaperit.

Aloitin sydämillä ja noin viiden sydämen jälkeen taittelu sujui jo ulkomuistista. Innostuin sen verran, että oli pakko jatkaa origamien harjoittelua vielä seuraavana päivänä. Olin säästellyt Marimekon mainoslehteä (sanomalehtipaperia), koska siinä oleville koko sivun kokoisille kangaskuoseille löytyy aina käyttöä. Tällä kertaa lehti pääsi origamikäyttöön. Paperileikkurilla oli helppo leikata paperista neliöistä ja YouTube on origamiohjeita pullollaan, joten nopeasti minulla olikin lisää sydämiä sekä mekkoja. Mekot jatkojalostuivat pian korteiksi ja nämä kolme korttia ovat kaikki jo matkanneet synttärisankareille. Näitä lisää!



Mekkojen paperi on Marimekon mainoslehdestä.

Insinöörin iltapuhde

Vaikka en ensimmäisenä määrittelekään itseäni koulutukseni kautta, niin kyllä minussa sen verran insinöörin vikaa on, että tykkään taulukoista. No onhan ne nyt todella käteviä! ;) Niinpä otin Tallinan lankareissusta oppia (siitä lisää lähiaikoina) ja taulukoin puikkovarastoni. En kuitenkaan tehnyt taulukkoa tietokoneella, jotain tunnelmaa tähän sentään piti saada. Nyt on sitten puikot järjestyksessä, ainakin paperilla.

3,5 kg solmuja

Ostin sitten eilen 3,5 kg solmuja. Eli matonkuteita. Eilen ne näyttivät tältä.

Koira oli tietenkin aivan täpinöissään ihanasti heiluvista nauhoista.

Toivottavasti ne ovat pian kauniilla kerillä. Ja sitten vähän ajan kuluttua taas lattialla, mutta hieman kauniimpana...

Sain illan aikana kaksi vyyhtiä neljästä jo kerälle, mutta kolmas ei sujunutkaan ihan niin helposti. Alku ei lähtenyt käyntiin niin kuin pitäisi, mutta eiköhän sekin vielä saada asettumaan. Ja sitten on vielä yksi, jossa taitaa siinäkin riittää tekemistä. Mutta ei se mitään. Ajatukset ovat kauniissa pitsimatossa tulevan luku/neulenurkkaukseni ilona.

Korujen uusi tuleminen

Korut ovat olleet aikalailla taka-alalla viime vuodet, mutta tadaa, kesällä sitä taas innostui kaikenlaisesta. Tämä kaulakoru meni lahjaksi eräälle 3-kymppisiään viettäneelle ystävälleni. Korussa on siis neljä siimaa, ja kuhunkin tein solmuja noin 2-3 cm välein. Näihin solmuihin sitten laitoin pienen määrän pikaliimaa ja liu'utin helmen paikoilleen. Muut tarvittavat osat ovat solmusuoja x 2, lukko ja yksi välirengas. Simppeliä touhua, kunhan on tarkkana liiman kanssa. Esim. sormet on mukavan helppo liimata yhteen (nimim. Been there). Huomion arvoista on myös se, että helmien reiät eivät saa olla järin suuret, muuten tulee itku ja epätoivo, sillä helmi ei kovin helpolla tartu siimaan jos ympärillä on väljyyttä 10 siimalle (nimim. Done that). Lisäksi on hyvä muistaa, että ne solmusuojat pujotetaan siimaan ennen kuin kaikki siimat solmitaan yhteen (nimin. Been also there). 

Ensimmäisen tällaisen korun tein muutama vuosi takaperin itselleni ja siinä oli omat vastoinkäymisensä. Mutta tekemällä oppii ja nämä toiset onnistuivat jo oikein kivasti. Suosittelen kokeilemaan!