Kirjoitus- vaan ei tekemistauko

Taas on aikaa vierähtänyt enemmän kuin liikaa edellisestä postauksesta. Syksy ei kuitenkaan mennyt laiskottelun merkeissä, sillä puikot ovat kilisseet ahkerasti, ompelukone surissut ja neulat uponneet huovutusvillaan, kun valmistauduin 5.-9.12. pidetyille Naisten joulumessuille ystäväni kanssa. Nyt urakka on saatu hienosti päätökseen ja on aika keskittyä taas ihan omiin hommiin (okei, onhan niitä tilattuja töitä jonossa muutama). Messufiilistelyä luvassa hieman tuonnempana.

Tänä vuonna en messuvalmistelujen takia ole ehtinyt itse tehdä joululahjoja, mutta jokin oma kädenjälki lahjoihin täytyy saada. Siispä olen ommellut lahjapussukoita. Kankaat ovat vuorikankaita myöten vanhoista miesten paidoista, paitsi sininen kangas, joka löytyi valmiiksi varastosta. Pitsinauha on peräisin noin 50-luvulta, se on mummoni siskon virkkaamaa. Sain nauhaa syksyllä käyttööni metrikaupalla. Minä: "Raaskiiko näitä nyt käyttää?" Mummoni: "No jos ne nyt on 50 vuotta olleet kaapissa hyödyttämättä ketään, niin onhan se parempi että tulee johonkin käyttöön." Totta. Nyt mummo saa nauhaa hieman takaisin jatkokäyttöön jalostettuna. Pitsiliina puolestaan on äitini kummitädin tekemä. Täytyy myöntää, etten ole ikinä käyttänyt näin paljon aikaa lahjan paketointiin, mutta ei kaduta. Vuorikangas tekee pussukasta viimeistellyn, joten lahjan saajien on helppo sujauttaa ensi vuonna omat lahjansa pussukoihin ja antaa eteenpäin.

Joululahjat on helppo sujauttaa kangaspussukoihin.

Koruja ranteisiin

Korupiikkien taivutusta on tullut harjoiteltua silmukkamerkkien teossa ja päätin ottaa seuraavan askeleen. Tämä rannekoru meni eräälle ystävälle 30-vuotislahjaksi. Korulle olisi ollut enemmänkin ottajia, joten näitäkin joutunee tekemään lisää.

Keksin paketoida korun Piltti-purkkiin. Täytteeksi laitoin sopivasti silkkipaperia, niin koru ei pitänyt kovaa meteliä itsestään. Tarkoitus oli hyödyntää koko purkki eli yritin maalata kannen tekstit piiloon, mutta se ei sitten aivan onnistunut. Paketti on kuitenkin täysin kierrätettyä, vähän jo nauratti oma touhu. Leikkasin kirpparilta ostamastani liian pienestä mekosta (50 sentillä kesämekon verran Finlaysonin kangasta, ei paha) ympyrän, josta tuli kansi. Leikkaan aina paidoista irti ne henkarilenksut ja tuo valkoinen nauha löytyikin tällaisesta nauhavarastosta. Kortti on origamiharjoittelun tulosta.

Tässä vielä tämä epäonnistunut kansiyritelmä. Tässä taitaa olla jo neljä kerrosta maalia päällä ja niin vaan teksti kuultaa edelleen läpi. Ei mennyt niin kuin Strömsössä.

Vielä vähän joulufiilistelyä

Loppianenkin meni jo, mutta vielä täyty palata hetkeksi joulutunnelmiin. Tässä vielä joitakin paketteja, joissa hyödynsin samaa nuotti- ja voimapaperia kuin jo aikaisemmin postaamissani paketeissa.  Nuottipaperi sai paljon kehuja, joten täytyy hyödyntää sitä jatkossakin. Hamstraaminen ottaa välillä itseänikin päähän, sillä asuntomme ei ole mikään säilytyksen tilaihme, mutta olinpahan tyytyväinen, kun laatikoista löytyi kesällä synttäripaketistani talteen napattua punaista niintä. :) Kaikkiin paketteihin sitä ei riittänyt, ja yhteen leikkasinkin koristeeksi suikaleen pussukoista tutuksi tullutta paitakangasta.

Tämä paketti poikkesi täysin muusta linjasta, mutta halusin välttämättä testata paketin ompelemista. Ompelin siis ensin takasauman ja sitten toisen päädyn, minkä jälkeen sujautin lahjan pussukkaan. Sitten kiinnitin villalangalla ja parilla pistolla samasta paperista leikatun pakettikortin virkaa toimittaneen pyörylän kiinni ja ompelin toisen päädyn kiinni.  Ja varsin hauska siitä tulikin, tosin ompelukoneen neula taitaakin mennä vaihtoon.

Joulupallojakin tuli tökittyä muutamaan talouteen, mutta olin niin paketoinnin vimmassa, etten tajunnut ottaa niistä kuvia. Tarvikkeita on edelleen jäljellä, joten ensi jouluna sitten taas. Monestako kodista te muuten bongasitte norjalaisia joulupalloja? Minun saldoni taisi olla kolme. :)

Joulupaketteja

Vaikka kaupallinen joulu saa minut voimaan pahoin, niin kyllä vain jouluun kuuluu antamisen ilo. Pidän aineettomista lahjoista (kokataan yhdessä sushia, käydään teatterissa tai syödään vähän paremmassa ravintolassa), mutta koska tykkään tehdä lahjoja itse ja tukea pieniä käsityöyrittäjiä, niin lahjat ovat näinkin isoja.

Ja nyt on joulun ensimmäiset lahjat paketoitu. Viime vuoden tapaan paketoinnin teema näyttää olevan kierrätetyt/kierrätettävät materiaalit. Olen pitkin vuotta säästänyt erilaisten pakkausten pahvilaatikoita ja nyt onkin mukava nauttia helposta ja siististä paketoinnista. Ostin kesällä kirpputorilta vanhan nuottivihon muutamalla eurolla ja nyt hyödynnän sitä. Nauhana olen käyttänyt luonnonvalkoista hylkiölankaa (täytyy vielä tonkia varastot, jos löytyisi punaista). Pakettikortin punainen tausta on 4x7 cm ja sen siihen liimattu nuottipalanen on muutaman millin pienempi. Teksti on luottoleimasimieni jälkeä. Toisessa paketissa on lisukkeena askartelemani heijastin. Ihanat palmikkosukat on piilotettu toiseen paketeista.

Kolmas kierrätyskonseptini on viime keväällä töistä bongaamani voimapaperi. Sitä on noin pari neliötä, joten kyllä siihen muutaman lahjan käärii. Ensin ajattelin leimata siihen jotain kuvioita, mutta ainakin nyt päädyin tähän ratkaisuun. Suikale nuotistoa sekä ruutunauhaa. Pakettikortti tulee toistamaan samoja värejä ja aiheita. Lisäksi laitan vielä koristeeksi Naisten joulumessuilta hankkimani pienen keraamisen lintukoristeen, mutta se tapahtuu vasta kun paketti on matkannut 400 km koilliseen (ja siellä olisi sitten parempi olla lunta). Paketti muuten kätkee sisälleen Silmu-kaulurin. Lapselle menevä paketti pitää olla värikkäämpi, mutta tonttupaperia ei tästä taloudesta löydy, joten punainen saa kelvata. Paketit saavat toimia joulukoristeina kunnes lähtevät maailmalle. :) Pakettejahan voisi koristella vaikka miten, mutta laitan suurempaa rekvisiittaa vain niille, joiden tiedän ottavani nauhat, napit yms. muut härpättimet talteen.

 

Synttäripake

Avomieheni äiti täytti tällä viikolla vuosia, joten oli jälleen aika paketoida lahja ja tehdä kortti. Lahjaksi annoimme Satu Taskisen Täydellinen paisti -nimisen kirjan (Teos, 2011), joka voitti juuri Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon. Kirja on mukavan helppo pakattava (joskin se paljastaa helposti itsensä), ja se sai käärökseen tällä kertaa kultaisilla raidoilla koristellun ruskean paperin. Kortti-idea syntyi viime keväänä, kun lähetin SNY-parilleni HootHootille synttärikortin, mutta miksipä hyvää ideaa ei voisi käyttää uudelleen. Kuva on ihan netistä kaivettu ja tulostettu, ja lisäksi valkoista korttipohjaa on hieman sävytetty leimasinmusteella sekä hileliimalla. Tämä kortti on tavanomaista korttipohjaa hieman pienempi. Nauhana on niintä. Kokonaisuus on mielestäni mukavan harmoninen. Onko vika vain minussa, alkoi tehdä mieli samppanjaa...

Herkullinen paketti.

Nopea ja helppo pipo x 2 lasipurkissa

Tein veljelleni jä tämän morsiamelle häälahjan lisukkeeksi pipot. Värit poimin suoraan juhlien väreistä.

Pipot on helppo ja nopea tehdä, ja näitä on tullut tehtailtua jo muutaman vuoden ajan. Alkuun muutama krs 1o 1n -joustinta. Sitten 1. krs oikein, 2. krs 1 o 1n ja näitä sitten vuorotellaan, kunnes pipo on lähes halutun korkuinen (näissä kavennukset aloitettu kun pipon korkeus on n. 18 cm). Kavennukset tehdään yhteensä vain kahdella kerroksella kaventamalla joka toinen silmukka. Näiden kahden kerroksen väliin yksi kerros oikeita silmukoita. Tässä lankana on Novitan Kelo ja silmukkamäärä 50 ja 52 (puikot 8 mm). Paksusta langasta tehtynä pipot valmistuu todella vauhdilla, sopii minulle! (Ohje löytyy muistaakseni parin vuoden takaisesta Novitan talvilehdestä.)


Paketoin lahjan vanhaan lasipurkkiin, maalasin vain kannen mustaksi. Näpertelyä kerrakseen oli kortissa... Sain idean 101 Nya ideer -lehdestä, jossa oli tehty kirjan sivuista kolmiulotteinen mekko. Yritin taitella miehen pukua samankaltaisella tekniikalla, mutta hermot eivät kestäneet, vaan päädyin liimaamaan "etu- ja takakappaleet" toisiinsa kohotarrapaloilla.

Leivosrasiasta lahjapaketiksi

Toiselle synttäribrunssisankarille annoin lahjaksi Titimadamin merihevosriipuksen. Kuin tilauksesta sain eräältä ystävältä tuliaisiksi macaroneja tukevassa laatikossa, josta heti aistin potentiaalin vaikka mihin, ja niinpä merihevospaketti oli lähes valmis. Ystäväni lempivärit ovat musta, valkoinen ja laivastonsininen, joten ei ollut vaikeaa päättää, minkä väriseksi rasian maalaisin. Varastosta löytyi mustaa ja valkoista askartelumaalia, joten ensin maalasin rasian pariin kertaan, minkä jälkeen leimasin siihen valkoista pitsikuviota. Hieman harmittaa, että ei ollut testipintaa tarjolla, joten hieman suhruksi meni leimailun kanssa, mutta lopputulos oli kuitenkin varsin tyylikäs. Ja jottei riipus ei olisi kolissut rasiassa aivan hurjasti, kääräisin meripollen silkkipaperiin (joka oli naturligtvis jo kertaalleen käytetty). Kortin mittakaava lähti paketista ja käänteiset värit ja sama yksinkertaisuus toimi mielestäni erinomaisesti. Pääsin viimein käyttämään aikaisemmin kesällä ostamaani leimasinkirjainsarjaa (näyttääkö fontti tutulta...?). Olen kynällä taiteilussa aivan tumpelo, joten mikä olisikaan kätevämpää kuin leimasimet!

Ennen.

Jälkeen.

Kummilahjaksi seepra

Jaahas. Lomat lusittu ja niin pois päin. On varmaan aika jälleen aktivoitua tietokoneen kanssa.

Tein kummipojalleni kastelahjaksi tällaisen veijarin. Bongasin Severi Seepran ohjeen kirjasta Neulo ja huovuta leluja. En tiedä oliko vika minussa, käännöksessä vai ohjeessa, mutta vähän piti soveltaa, jotta Severi sai edes jokseenkin oikean näköiset muodot. Mutta aikamoinen söpöliini siitä tuli!

Lankana käytin ruskeaa 7 veljestä ja kaunista savunharmaata Janne-lankaa. Tykästyin väriyhdistelmään kovasti, joten saattaa olla, että ensi talven villasukista löytyy näitä samoja värejä. En huovuttanut Severiä, koska käsin huovuttaminen on jotain, mikä ei ole minua varten.

Olin jo etukäteen päättänyt pakata Severin kenkälaatikkoon Kalevalan kummilusikan kanssa, mutta Severistä tulikin niin iso, että jouduin käyttämään lievää väkivaltaa, jotta sain sullottua tyypin laatikkoon. Ja koska kortti oli vihreä, lahjapaperinkin täytyi olla vihreää. Hyvin erottui vaaleansinisten pakettien joukosta.

3-v. synttärit

Oltiin tänään 3-vuotissynttäreillä. Vaikka päivänsankari arvosti enemmän itse sisältöä kuin pakettia, niin eipä se mitään, hauskaahan kokonaisuuden rakentaminen on. "Lahjanauha" on suikale raidallista lahjapaperia ja kortti näiden kahden paperin yhdistelmä.

Synttärit = pake + kortti

Oltiin lauantaina parikymppisen miehen synttäreillä, ja lahjaksi paketoin tämän kaulurin tällaiseen pakettiin.

Paperi on siis ihan vain mustaa lahjapaperia, nauhana on samanlaista ohutta paperinarua kuin viime syksynä tekemässäni paperinaruvalaisimessa ja koristeena on helmirannekoru (vai miksi sitä miehen kädessä kutsutaan?). Kortti on varsin simppeli, mutta se toistaa paketin sävyjä niin hyvin, että täytyy olla tyytyväinen. Päivänsankari tykkäsi lahjastaan myös, ja todistettavasti molemmat osat ovat päässeet jo käyttöön.