Oho, origameja!

Origameja, origameja, origameja. Niitä pukkaa nyt.

Nämä rakkauspulut annoin hyvälle ystävälleni, kun tämä oli mennyt salaa naimisiin (juhlat on kuulemma luvassa kesällä, mutta halusin antaa jotain pientä heti tämän uutisen jälkeen).

Origamikyyhkysen ohje löytyy esim. YouTubesta hakusanoilla "origami dove". Kehyksen lasin koko on 13 cm x 18 cm.

Kortti taas oli ihan selvä valinta. Tein viime kuussa kortteja parin ystäväni kanssa, ja tuloksena oli mm. tällainen sydänkortti. Kun kortti oli valmis, totesin että tästähän tuli hääkortti, ja että seuraavaksi naimisiin menevä saa sitten tämän kortin. Ei siinä paria viikkoa kauempaa mennyt, kun kortilla oli jo saaja selvillä. Mahtavaa. :)

Tässäkin siis ylläripylläri on käytetty origameja. Tämä on ensimmäinen oppimani origamimalli (wuhuu!) ja nämä sydämet odottivatkin laatikossa yli vuoden päivät ennen kuin keksin niille käyttötavan. Hyvä että asia on kypsytellyt mielessä, nythän keksin laittaa niitä joka paikkaan. Henkilökohtainen origamiguruni opetti minulle tämän mallin, mutta googlailemalla varmasti löytää hyviä sydänohjeita.

Posted with Blogsy

Origamikalat

Kun on vauhtiin päästy, niin... Nämä origamikalat vein kummipojalleni ja ne päätyivät hänen huoneensa ikkunaan. Katsotaan löytyykö fisuja kohta tästäkin kodista...

Kalaan löytyy hyvät ohjeet esim. täältä.

Posted with Blogsy

Perhonen lentää liihottaa

... ystävän vauvalle onnea toivottaa. Origameista kun innostuu, niin värikkäitä papereita alkaa löytyä yhdestä jos toisestakin paketista...

Perhosten (ja monien muiden origamien) ohjeita löytyy mm. täältä. Lopun sävelsin päästä. Tämä origamimobile syntyi origamipapereista, alumiinilangasta sekä siimasta.

Posted with Blogsy

Pöllökortti

Tällainen kortti päätyi nuoren miehen synttärikortiksi. Väri lähti yllättäen lahjan värimaailmasta. :) Pidän tästä simppelistä kortista paljon ja tämä kyllä pääsee varmasti jatkokehiteltävien listalle. Jos joku tietää mistä saisi about tuon mallisen puhekuplaleimasimen, niin vinkki otetaan kiitollisena vastaan!

Pöllökortti

Origamiharjoittelua

Olen aina ajatellut että origamit vaativat pitkää pinnaa ja on muutenkin sellaista näpertelyä, että en ole niitä ikinä edes halunnut kokeilla. Askartelin aikaisemmin kesällä ystäväni kanssa kortteja ja pakkohan se oli kuitenkin sitten kokeilla, kun kaverin tekemät origamisydämet olivat niin kauniita, samoin origamipaperit.

Aloitin sydämillä ja noin viiden sydämen jälkeen taittelu sujui jo ulkomuistista. Innostuin sen verran, että oli pakko jatkaa origamien harjoittelua vielä seuraavana päivänä. Olin säästellyt Marimekon mainoslehteä (sanomalehtipaperia), koska siinä oleville koko sivun kokoisille kangaskuoseille löytyy aina käyttöä. Tällä kertaa lehti pääsi origamikäyttöön. Paperileikkurilla oli helppo leikata paperista neliöistä ja YouTube on origamiohjeita pullollaan, joten nopeasti minulla olikin lisää sydämiä sekä mekkoja. Mekot jatkojalostuivat pian korteiksi ja nämä kolme korttia ovat kaikki jo matkanneet synttärisankareille. Näitä lisää!



Mekkojen paperi on Marimekon mainoslehdestä.

Sudenkorentoja

Vielä en ole tänä vuonna luonnossa näitä kauniita olentoja nähnyt, mutta hyvä että on korvikkeita. Bongasin kevään Ihana-lehdestä rautalangasta taiteillut sudenkorennot ja pakkohan näitä oli testata. Muuten varsin helppoa, mutta rautalanka oli aavistuksen liian taipuisaa. (Älkää kysykö minkä paksuista se oli, pakkauksesta ei näkynyt enää jälkeäkään. Mutta sellaista ohutta, mustalla muovilla päälystettyä tämä oli.) Näissä olevat helmet ovat olleet pitkän aikaa hylkiöinä, koska en oikein noista muovihelmistä tykkää koruissa. Mutta näihin ne sopivat viimein mainiosti. Joutuu ehkä tekemään näitäkin varastoon. Nämä korennot pääsivät Mummon synttärihortensiaa koristamaan.

Lasten synttärikortteja

Kevät on synttäreiden aikaa, ja kehittelin kummilapsillemme tällaiset pirtsakat kortit. 3D-eläinkuviot ovat tuliaisia New Yorkista ja jo nyt (heh) ne pääsivät käyttöön.

Joulupallot on pop

Ilmeisestikin. Norjalainen mieskaksikko tuntuu olevan joka paikassa ja tulipa villaisista joulupalloista innostuttua itsekin viime viikolla. Kyseessä tosin ovat styroksipallon päälle tökityt huovutusvillapallot, mutta joulupalloja ne on nekin.

Työpaikalla jatkettiin viime vuonna alkanutta, aivan mahtavaa perinnettä, ja viikko sitten maisteltiin talon naisten kesken suklaata ja viinejä sekä askarreltiin näitä joulupalloja ja heijastavia koristeita (heijastimiksi niitä ei saa kutsua, koska eivät ole virallisesti testattuja). Viime vuonna tehtiin kranssit. (Ja ei hätää, firman miehillä on sitten omat juttunsa.) Mukavaa oli taas, ja oli hauska huomata että käsitöitä harrastamattomatkin naiset olivat innoissaan!

Paikalla meitä oli askartelussa opastamassa neljä Sinellin työntekijää. Jopa minä innostuin "huovuttamisesta" ja tökin kaksi palloa. Oli kyllä helppoa ja nopeaa. Styroksipalloon siis tökittiin tehokkaalla monen neulan pistimellä huovutusvillaa, ja sitten kortisteltiin oman maun mukaan. Pysyin itselleni tunnollisena ja toteutin mottoani "yksinkertainen on kaunista". Joskus mielenhäiriössä ostamani huovutusvillat ovat edelleen laatikon pohjalla, joten voipi olla, että näitä tulee tässä vielä tehtailtua... Lisäksi teimme huopaheijastimia Big Shot -kuvioleikkurin ja silitettävän heijastinkankaan avulla. Ensimmäistä kertaa pääsin käyttämään tuota masiinaa ja olihan se ihan äärimmäisen kätevä. Mutta varmaan pitäisi askarrella ammatikseen, ennen kuin sellaisen ja kaikki ne sata ihanaa terää raaskisin ostaa. Tässä illan aikaansaannokset:

Hääaskartelua

Veljeni ja hänen morsiamensa häät eivät olleet perusprinsessaunelmahäät, vaan juhlissa oli kunnon rock-meininki. Yritin tarjoutua korttiavuksi, mutta kutsut lähtivät sähköpostilla (hääkutsu oli kuin keikkajuliste). Sain kuitenkin luvan askarrella ohjelma- ja menukortit pöytiin. Värimaailma ratkesi kuin itsestään, kun istuimme äitini luona iltapalalla. Kun kysyin väreistä, morsian mietti hetken, katsoi sylissään olevaa Marimekon (?) serviettiä ja totesi: tällaiset. Sulhanen oli samaa mieltä ja niinpä oli helppoa kävellä askartelukauppaan ja napata mukaan sopivan väriset paperit.

Väripaletti. Punainen sävy hylättiin liian jouluisena.

Menukortit olivat siis kolmesivuisiksi taiteltuja A4:ia, jotka liimattiin yhdeltä sivulta kolmioksi (loppumuotoilu tapahtui vasta juhlapaikalla). Nuuttasin jäykemmän paperin hienosti virkkuukoukulla 9,5 cm välein, jolloin kääntövaraksi jäi reilu sentti. Menu-kappale on 8,5 cm leveä ja 20 cm korkea, musta taustapaperi vastaavasti 9 cm x 20,5 cm. (Paperileikkurini ensimmäistä kertaa tositoimissa, luksusta!) Ohjelma-puolella mitoitus oli hieman kapeampi, eli taustapapereiden värejä näkyy reilummin. Molemmissa on koristeena leimasinkuvioita rock-aiheisesta leimasinsetistä, joka minulta löytyi jo valmiiksi. Kolmannelle sivulle tuli kuvia päivän päähenkilöistä, kaikkiin kortteihin erilaiset.

 
Plaseerauskortit olivat varsin simppelit. Leimasin 1,5 cm leveisiin paperisuikaleisiin vieraiden nimet yksittäisillä kirjaimilla ja nämä lappuset sitten sidottiin "hääkarkkien" ympärille juuttinarulla, jolloin lopputulos on mukavan rouhea. Hääkarkit pariskunta oli korvannut 4 cl:n pikkupulloilla; jälkiruokajuoma oli siis jo valmiina pöydässä. Etiketit toistivat kutsujen teemaa.

Oli kyllä mahtavat häät, aivan täysin pariskunnan näköiset! Morsiamen hääpuku oli muuten morsiamen äidin tekemä, tykkäsin!

Joulukortteja

Nyt on sitten jouluvalmistelut aloitettu. Viime vuonna aloitimme äitini kanssa joulukorttiperinteen, jota jatkoimme viime viikolla. Myönnän, että ajankohta on melko aikainen, mutta äitini on lähes koko marraskuun reissussa, joten parempi olla hyvissä ajoin. Askartelimme muutamassa tunnissa yhteensä noin 40 korttia. Aika sarjatuotannolla mentiin, mutta se sallittakoon. Muutamassa kortissa on käytetty viime vuonna talteen ottamaani lahjapaperia. Toinen kuosi jäi vielä odottamaan laatikkoon. Suosittu korttipohja oli edelleen kierrätyspaperista tehty ruskea, maanläheinen pohja.

Takaisku Tammisaaressa

Käynnit Tammisaaressa kuuluu kesään. Samoin pieni ostoskierros. Nyt kierros sai tympeän alun, sillä torin kulmalla odotti tyhjä liiketila: askartelukauppa Lottes Hobby oli pistänyt pillit pussiin. Harmittaa, sillä sieltä oli tapana hankkia varusteita pikkupuuhasteluun mökille.

Tiskaamisen ihanuus

Tiskaaminen ei kuulu lempikotitöihini ja kotona sen homman hoitaakin astianpesukone. Mökillä sen sijaan kahden hengen astioiden tiskaaminen on suorastaan hauskaa, varsinkin nyt kun sain hankittua kunnon kuivaustelineen (meidän saunamökissä ei ole kunnon keittiötä eikä siis myöskään tiskialtaita ja vielä vähemmän kuivauskaappia). Sain idean Iittalan myymälöistä, joihin ilmestyi kevättalvella ihanan värisiä puisia kuivaustelineitä, ja arvasin oikein, että ne ovat peräisin Ikeasta. Ja mikä parasta, sain omani ovelle toimitettuna ilman että edes kävin paikan päällä (kiitos ihanalle naapurilleni!). Niinpä sitten maalasin oman telineeni kirkkaankeltaiseksi (kuinkas muutenkaan) ja voi kuinka tykkäänkin siitä. Ja on nuo kahvikupitkin aivan ihanat, vaikka en niitä kirpparilta löytänytkään.

"Mä haluaisin paperileikkurin."

"Sun pitäis niin saada se askarteluhuone."


Otteita eläväsä elämästä.

Kate's paperie

Kate's paperie oli oikein soma kortti- ja paperikauppa. Kortteja oli joka lähtöön ja muutakin paperitarviketta riitti. Hinnat huitelivat melko korkealla, mutta lohduttauduin halpaan dollariin ja nappasin mukaan nämä:

 

Happy bird-day on näistä suosikkini. :)

Kate's paperie sijaitsee myös SoHossa, samalla Broadwayn poikkikadulla kuin Purl SoHo, mutta itäpuolella. Vastapäätä tätä putiikkia on toinen paperikauppa, Papyrus (näitä osui silmiin pitkin Manhattania). Se oli enemmän keskittynyt kortteihin, mutta mukaan lähti askartelua silmällä pitäen hieman erilaisia tarralappuja. Pelikortit ovat MoMa Shopista ja aiheena niissä on New Yorkin kartta. Pelikortteja löytyy aina joka nurkasta, joten todennäköisesti käytän nämä valokuva-albumin koristeluun ja muuhun askarteluun.

Askartelukauppa Michael's

Hetken aikaa jo luulin, että tämä ainut netistä bongaamani askartelukauppa jäisi kokonaan väliin. Matkan lämpimimmän (kuumimman) päivän vietimme kävelemällä Central Parkin päästä päähän ja vielä suht tiheästi siksakkaamalla. En kuitenkaan tajunnut olevani niin lähellä tätä askartelukauppaa, mutta onneksi oli aikaa palata takaisin. Mies oli ostanut ison sikarin, saatoin hänet Central Parkiin ja lupasin olla nopea.


Hipsuttelin pitkin 9 Avenueta ja juuri kun huomasin kaupan olevan toisella puolella katua, edessäni oli isot mainokset lemmikkieläintarvikekaupan grand openingista. Jos ihan nopeasti piipahdan tuolla... Haahuilin hyvä tovin kaupassa (voitaisiinko koirien ballerina- yms. puvut kieltää?) ja matkaan tarttui hieno kaulapanta sekä nameja. Jo tässä vaiheessa mietin ajan kulumista... Jutun hauskuus oli siinä, että puhelimeni ei toiminutkaan rapakon toisella puolella ja nyt siitä pelkästä kelloksi muuttuneesta laitteesta oli vielä akkukin hyytynyt.


Sitten kipitin askartelukauppaan. Apua. Suunnistin skräppäysosastolle ja jymähdin heti ensimmäisen hyllyn luokse, jossa oli jos jonkinlaisia tarroja. Pitkän valinnan jälkeen siirryin seuraavaan hyllyväliin ja siellähän oli lisää tarroja. Jälleen tarkka skannaus ja hieman jo pelotti siirtyä seuraavan hyllyväliin. Ja kyllä, lisää tarroja. Harrastuksittain, kaupungeittain, maittain, tyttö- ja poikavauvat, ruuat, juomat, USA... Vietettyäni hyvän tovin tarrahyllyjen väleissä ja lieväsi huolissani kellonajasta kävin muun kaupan hyvin pikaisesti läpi (oikeasti nopeasti). Ja siellähän oli vaikka ja mitä, mutta liekö heillä ollut joku osastojen uudistus käynnissä, sillä paikka vaikutti hieman sekavalta. No, joka tapauksessa sain korttiaskarteluun uusia eväitä enkä muuta uskaltanut edes katsella. 

Matkakuvien liimailuun (en osannut päättää kumpi NY-setti oli kivempi, joten otin molemmat. Toinen 2D ja toinen 3D).

Lasten kortteihin.

Kirjainatarrat ovat huonokäsialaisen pelastus.

 

 

 

Suomessa talkooaskarrellaan kortteja yksinäisille ihmisille, USA:ssa sotilaille...

Ja miten kävi miehelle puistossa? Olin aivan varma, että penkillä odottaa huonotuulinen mies, mutta ajoitukseni oli täydellinen. Siellä sikarista vedettiin juuri viimeisiä henkosia ja kerrankin olin tyytyväinen, että sikari kesti yli tunnin. :)


Michael'sin tarkka osoite on 808 Columbus Avenue, 97th ja 100th Streetin välissä.

Koti kuntoon

Muutosta on jo vierähtänyt tovi, mutta kaikki esineet eivät ole vieläkään paikoilaan. Viikonloppuna iski viimein se kauan kaivattu innostus saada touhuun järjestys. Kirjahylly vaatii vielä töitä, mutta ainakin lehdet ovat mallikkaasti koteloissaan. Muistin että Suuri käsityö -lehdessä oli päällystetty laatikoita kaava-arkeilla, ja päätin kokeilla tulostettua kuvaa lehtikoteloihin. Ihan hyvää jälkeä tuli, vaikka tekstit hieman hävisivätkin saumakohdissa. Reunimmaisessa Vogue-sarjassa on kolme koteloa. Lehtikuvioidut kotelot ovat jo aikaisempaa tuotantoa (päällystetty servietillä) ja todennäköisesti muuttavat mökille tai muualle, kunhan löydän hyvän lankakuvan, jolla päällystää korvaavat kotelot.

Paperinaruvalaisin valmistui jo alkusyksystä. Sopivaa kattolamppua olohuoneeseen ei ollut, joten viimein sain tilaisuuden soveltaa Loistovinkin ohjetta. Sähköjohto ei ole maailman tyylikkäin, mutta tärkeintä siinä vaiheessa oli saada valoa huoneeseen. Vinkkinä valaisimen tekoon sanoisin, että kannattaa pyyhkiä ylimääräinen liima tuoreeltaan pois, jälkikäteen se on melko haastavaa...