Kirjoitus- vaan ei tekemistauko

Taas on aikaa vierähtänyt enemmän kuin liikaa edellisestä postauksesta. Syksy ei kuitenkaan mennyt laiskottelun merkeissä, sillä puikot ovat kilisseet ahkerasti, ompelukone surissut ja neulat uponneet huovutusvillaan, kun valmistauduin 5.-9.12. pidetyille Naisten joulumessuille ystäväni kanssa. Nyt urakka on saatu hienosti päätökseen ja on aika keskittyä taas ihan omiin hommiin (okei, onhan niitä tilattuja töitä jonossa muutama). Messufiilistelyä luvassa hieman tuonnempana.

Tänä vuonna en messuvalmistelujen takia ole ehtinyt itse tehdä joululahjoja, mutta jokin oma kädenjälki lahjoihin täytyy saada. Siispä olen ommellut lahjapussukoita. Kankaat ovat vuorikankaita myöten vanhoista miesten paidoista, paitsi sininen kangas, joka löytyi valmiiksi varastosta. Pitsinauha on peräisin noin 50-luvulta, se on mummoni siskon virkkaamaa. Sain nauhaa syksyllä käyttööni metrikaupalla. Minä: "Raaskiiko näitä nyt käyttää?" Mummoni: "No jos ne nyt on 50 vuotta olleet kaapissa hyödyttämättä ketään, niin onhan se parempi että tulee johonkin käyttöön." Totta. Nyt mummo saa nauhaa hieman takaisin jatkokäyttöön jalostettuna. Pitsiliina puolestaan on äitini kummitädin tekemä. Täytyy myöntää, etten ole ikinä käyttänyt näin paljon aikaa lahjan paketointiin, mutta ei kaduta. Vuorikangas tekee pussukasta viimeistellyn, joten lahjan saajien on helppo sujauttaa ensi vuonna omat lahjansa pussukoihin ja antaa eteenpäin.

Joululahjat on helppo sujauttaa kangaspussukoihin.

Koruja ranteisiin

Korupiikkien taivutusta on tullut harjoiteltua silmukkamerkkien teossa ja päätin ottaa seuraavan askeleen. Tämä rannekoru meni eräälle ystävälle 30-vuotislahjaksi. Korulle olisi ollut enemmänkin ottajia, joten näitäkin joutunee tekemään lisää.

Keksin paketoida korun Piltti-purkkiin. Täytteeksi laitoin sopivasti silkkipaperia, niin koru ei pitänyt kovaa meteliä itsestään. Tarkoitus oli hyödyntää koko purkki eli yritin maalata kannen tekstit piiloon, mutta se ei sitten aivan onnistunut. Paketti on kuitenkin täysin kierrätettyä, vähän jo nauratti oma touhu. Leikkasin kirpparilta ostamastani liian pienestä mekosta (50 sentillä kesämekon verran Finlaysonin kangasta, ei paha) ympyrän, josta tuli kansi. Leikkaan aina paidoista irti ne henkarilenksut ja tuo valkoinen nauha löytyikin tällaisesta nauhavarastosta. Kortti on origamiharjoittelun tulosta.

Tässä vielä tämä epäonnistunut kansiyritelmä. Tässä taitaa olla jo neljä kerrosta maalia päällä ja niin vaan teksti kuultaa edelleen läpi. Ei mennyt niin kuin Strömsössä.

Origamiharjoittelua

Olen aina ajatellut että origamit vaativat pitkää pinnaa ja on muutenkin sellaista näpertelyä, että en ole niitä ikinä edes halunnut kokeilla. Askartelin aikaisemmin kesällä ystäväni kanssa kortteja ja pakkohan se oli kuitenkin sitten kokeilla, kun kaverin tekemät origamisydämet olivat niin kauniita, samoin origamipaperit.

Aloitin sydämillä ja noin viiden sydämen jälkeen taittelu sujui jo ulkomuistista. Innostuin sen verran, että oli pakko jatkaa origamien harjoittelua vielä seuraavana päivänä. Olin säästellyt Marimekon mainoslehteä (sanomalehtipaperia), koska siinä oleville koko sivun kokoisille kangaskuoseille löytyy aina käyttöä. Tällä kertaa lehti pääsi origamikäyttöön. Paperileikkurilla oli helppo leikata paperista neliöistä ja YouTube on origamiohjeita pullollaan, joten nopeasti minulla olikin lisää sydämiä sekä mekkoja. Mekot jatkojalostuivat pian korteiksi ja nämä kolme korttia ovat kaikki jo matkanneet synttärisankareille. Näitä lisää!



Mekkojen paperi on Marimekon mainoslehdestä.

Pussukoita

Tein aikaisemmin syksyllä yhden pussukan vanhasta paitapuserosta. Näytin sitä eräälle työkaverilleni, joka tykästyi siihen kovin ja tilasi neljä pussukkaa joululahjoja ajatellen. Muuten näitä on kiva tehdä, mutta vielä kun oppisi helpon tavan kiinnittää kangas tuohon metalliklipsiin... Ruutu- ja raitapussukat on tehty kokonaan vanhoista paidoista, yhdessä olen hyödyntänyt erään hameen jämäpaloja ja yksi on ihan iskemättömästä kankaasta. Kaikkien pussukoiden vuorina on valkoista paitapuseroa. Yhdestä paidan hihasta saa yhteensä kuusi kappaletta pussien osia eli yhteensä 1,5 pussukkaa. Ei paha. Muitakin paitapuseroiden kierrätysvinkkejä otetaan vastaan! Eilen avomieheni antoi käyttööni taas yhden kivan ruutukuosisen paitansa sekä viininpunaiset samettihousut. Mitäköhän niistä keksisi? 

Joulupaketteja

Vaikka kaupallinen joulu saa minut voimaan pahoin, niin kyllä vain jouluun kuuluu antamisen ilo. Pidän aineettomista lahjoista (kokataan yhdessä sushia, käydään teatterissa tai syödään vähän paremmassa ravintolassa), mutta koska tykkään tehdä lahjoja itse ja tukea pieniä käsityöyrittäjiä, niin lahjat ovat näinkin isoja.

Ja nyt on joulun ensimmäiset lahjat paketoitu. Viime vuoden tapaan paketoinnin teema näyttää olevan kierrätetyt/kierrätettävät materiaalit. Olen pitkin vuotta säästänyt erilaisten pakkausten pahvilaatikoita ja nyt onkin mukava nauttia helposta ja siististä paketoinnista. Ostin kesällä kirpputorilta vanhan nuottivihon muutamalla eurolla ja nyt hyödynnän sitä. Nauhana olen käyttänyt luonnonvalkoista hylkiölankaa (täytyy vielä tonkia varastot, jos löytyisi punaista). Pakettikortin punainen tausta on 4x7 cm ja sen siihen liimattu nuottipalanen on muutaman millin pienempi. Teksti on luottoleimasimieni jälkeä. Toisessa paketissa on lisukkeena askartelemani heijastin. Ihanat palmikkosukat on piilotettu toiseen paketeista.

Kolmas kierrätyskonseptini on viime keväällä töistä bongaamani voimapaperi. Sitä on noin pari neliötä, joten kyllä siihen muutaman lahjan käärii. Ensin ajattelin leimata siihen jotain kuvioita, mutta ainakin nyt päädyin tähän ratkaisuun. Suikale nuotistoa sekä ruutunauhaa. Pakettikortti tulee toistamaan samoja värejä ja aiheita. Lisäksi laitan vielä koristeeksi Naisten joulumessuilta hankkimani pienen keraamisen lintukoristeen, mutta se tapahtuu vasta kun paketti on matkannut 400 km koilliseen (ja siellä olisi sitten parempi olla lunta). Paketti muuten kätkee sisälleen Silmu-kaulurin. Lapselle menevä paketti pitää olla värikkäämpi, mutta tonttupaperia ei tästä taloudesta löydy, joten punainen saa kelvata. Paketit saavat toimia joulukoristeina kunnes lähtevät maailmalle. :) Pakettejahan voisi koristella vaikka miten, mutta laitan suurempaa rekvisiittaa vain niille, joiden tiedän ottavani nauhat, napit yms. muut härpättimet talteen.

 

Kortti neulovalle ystävälle

Eräs neulova ystäväni muutti pari vuotta sitten Sveitsiin (ranskankieliselle alueelle) ja kaipailee aina välillä Novitan lankoja. Pistettiin parin muun kaverin kanssa synttäripaketissa menemään muutama kerä lankaa, uuden Novitan sukkalehden ja puikot, ja annettiin tehtäväksi toteuttaa ranskalaiset kantapäät. Kortti-idea tuli eteen aivan sattumalta: löysin avomieheni isovanhempien kirjahyllystä vanhan Marttojen kalenterin, jossa oli ihania vanhoja valokuvia, ja mikäs se lankojen matkaan paremmin sopisi kuin lankaa kehräävät naiset. Hieman vain lisäsin pinkkiä tehosteväriksi ja leimasin yhden napin koristeeksi. Mistä löytäisi lisää tällaisia kuvia? Tuntuu tyhmältä ostaa askartelukaupasta "vintagepaperia", kun jossain kätköissä on vaikka kuinka paljon ihan aitoa vintagea...

Joulukortteja

Nyt on sitten jouluvalmistelut aloitettu. Viime vuonna aloitimme äitini kanssa joulukorttiperinteen, jota jatkoimme viime viikolla. Myönnän, että ajankohta on melko aikainen, mutta äitini on lähes koko marraskuun reissussa, joten parempi olla hyvissä ajoin. Askartelimme muutamassa tunnissa yhteensä noin 40 korttia. Aika sarjatuotannolla mentiin, mutta se sallittakoon. Muutamassa kortissa on käytetty viime vuonna talteen ottamaani lahjapaperia. Toinen kuosi jäi vielä odottamaan laatikkoon. Suosittu korttipohja oli edelleen kierrätyspaperista tehty ruskea, maanläheinen pohja.

Pussukka paidan hihasta

Tässä taannoin osallistuin polttareihin, ja mukaan menoon tarvittiin pussukka, johon morsian pystyisi keräämään salaperäisiä sanalappuja. Käytöstä poistuneita paitoja löytyy meiltä vino pino ja keksinkin ommella paidan hihasta perinteisen kukkaron. Olen taipuvainen lievään suurpiirteisyyteen, mutta täytyy sanoa, että tämä onnistui niin hienosti, että morsian kysyikin spontaanisti, että onko tämä Glope Hopen. Ja pussukan tekijä myhäili tyytyväisenä... Suuntaviivoja tekemiseen sain Ihana-lehden numerosta 4/2010.

Leivosrasiasta lahjapaketiksi

Toiselle synttäribrunssisankarille annoin lahjaksi Titimadamin merihevosriipuksen. Kuin tilauksesta sain eräältä ystävältä tuliaisiksi macaroneja tukevassa laatikossa, josta heti aistin potentiaalin vaikka mihin, ja niinpä merihevospaketti oli lähes valmis. Ystäväni lempivärit ovat musta, valkoinen ja laivastonsininen, joten ei ollut vaikeaa päättää, minkä väriseksi rasian maalaisin. Varastosta löytyi mustaa ja valkoista askartelumaalia, joten ensin maalasin rasian pariin kertaan, minkä jälkeen leimasin siihen valkoista pitsikuviota. Hieman harmittaa, että ei ollut testipintaa tarjolla, joten hieman suhruksi meni leimailun kanssa, mutta lopputulos oli kuitenkin varsin tyylikäs. Ja jottei riipus ei olisi kolissut rasiassa aivan hurjasti, kääräisin meripollen silkkipaperiin (joka oli naturligtvis jo kertaalleen käytetty). Kortin mittakaava lähti paketista ja käänteiset värit ja sama yksinkertaisuus toimi mielestäni erinomaisesti. Pääsin viimein käyttämään aikaisemmin kesällä ostamaani leimasinkirjainsarjaa (näyttääkö fontti tutulta...?). Olen kynällä taiteilussa aivan tumpelo, joten mikä olisikaan kätevämpää kuin leimasimet!

Ennen.

Jälkeen.

Hamsteri

Eilen töihin tuli ruskeaan voimapaperiin kääritty posterilähetys. Näin heti, kuinka käärin ensi joulun lahjat tuunattuun paperiin, ja sain osakseni hieman kummeksuvia katseita, kun ilmoitin ottavani suojapaperin talteen. Mutta miksipä heittää pari neliötä huippukuntoista paperia pois, kun sille on selkeästi muutakin käyttöä?

Koiran hemmottelua

Kuten jo aikaisemmassa kirjoituksessa kerroin, bostoninterrierimme on varsin palelevaa sorttia. Talven aikana hundiksemme on tavoitellut kesäfiilistä köllöttelemällä patterin vieressä, mutta eihän maailman mukavuudenhaluisin koira paljaalla lattialla kauaa viihdy. Niinpä eilen yhtäkkiä keksin hurauttaa koiralle makuualustan kauhtuneesta verhokapasta. Valkoinen ei varmastikaan ole paras sävy tähän käyttöön, mutta ainahan alustan voi pestä.

Lämpöhoitoa.

Oli ehkä maailman helpoin ja nopein työ. Kapan leikkaaminen kahtia ja vain yhden sivun huolittelu. Saumojen ompelu, vanulevyjen (2kpl) leikkaus ja niiden paikalleen asettelu. Täyttösauma umpeen ja tikkaus vanulevyn kiinnittämiseksi ja tadaa - valmis! Koirakin tajusi heti, mistä on kyse ja heittäytyi uudelle pehmeälle alustalle nauttimaan auringon korvikkeesta.