Lankojen ihanuutta

Huomenna on edessä 6h lentokoneessa. Mikä olisikaan parempaa lentoseuraa, kuin Handun ihanat sukkalangat. Ah, miten ihanan keväinen värikombo!

Posted with Blogsy

Pipottaa

Tällaisen pehmeän ihanuuden tein työkaverilleni. Toinen työkaveri näki pipon, ihastui ja pyysi samanlaisen. En ihmettele yhtään. Lanka on Lamanan Puno, 6 mm puikot ja 78 s.

Tämä jo muutama viikko sitten aloitettu pehmeys taas on edelleen kesken, sillä se vain on liian pieni. En millään viitsisi purkaa, mutta pakko on jossain vaiheessa niin tehdä. Nyt on sellaiset herkkulangat kyseessä että näistä en sori vaan luovu! Harmaa on Lamanan Catalina eli 100 % babyalpakkaa ja tuo keltainen (oikeasti siinä on myös ripaus vihreää) on paljon hehkutettua Debbie Blissin Palomaa eli 60 % babyalpakkaa ja 40 % merinovillaa. Pumpulin pehmeyttä siis. Kerron kun on valmista.

Posted with Blogsy

Mustaa ja valkoista

Tämä mustavalkoinen sukan alku on kuvattu uudella mustavalkoisella pöytäliinalla. Eräänä päivänä neuloin tätä sukkaa mustassa nojatuolissa valkoinen paita päällä ja mustat housut jalassa, mustavalkoinen koira sylissä. Tässähän värejä rakastava ihminen ihan hämmentyy.

Lankana on ihanaakin ihanammasta Snurresta hankittu Vuorelman Veto. Sitä on todella mukava neuloa ja lanka tuntuu mukavan pehmoiselta. Tämä on ensimmäinen kerta, kun neulon mitään Vedosta, mutta ei varmastikaan viimeinen.

Posted with Blogsy

Matkalla

Työmatkalla Milanossa. Illallisen jälkeen puoliltaöin hotellihuoneessa teki mieli purkaa (ja aloittaa alusta) hyvässä vauhdissa oleva, mutta jotenkin hiukan väärältä näyttävä virkkuutyö ja kuunnella monen vuoden tauon jälkeen Ultra Brata. Hyvä meininki. Kuka sen unen muka valitsisi...?

Posted with Blogsy

Islantilaista lämpöä

Ystäväni oli lähdössä lomamatkalla Islantiin. Pyysin puoliksi vitsillä häntä tuomaan itselleni aidon käsinneulotun islantilaisen villapaidan. Olin jo unohtanut asian, kunnes puhelin sitten piippasi, että tällainen minua nyt odottaa. Ihana! Paksu, yhtenä kappaleena neulottu, täydellisen kokoinen ihanuus.

Tänään villapaita pääsi ensimmäistä kertaa tositoimiin, kun työpäivä alkoi parin tunnin ulkoilulla -3 pakkasasteessa. Ei tullut kylmä.

Posted with Blogsy

Sunnuntain neuletuokio

Kesä jatkuu, koira nauttii. Puikoilla pipo miehelle.

Koiran kanssa neulomassa.

Posted with Blogsy

Vaikeita juttuja: mitä käsitöitä mukaan mökille?

Tässä kuva maanantailta, kun pakkailin mökkiviikkoja varten. Onneksi mies nukkui sillä välin päiväunia kun pohdin loman käsitöitä, siinä nimittäin meni tovi. Lopulta mukaan valikoitui kutakuinkin kuvassa esitellyt jutut. Saattaa olla että matskua on liikaa, mutta saattaapi hyvinkin olla että näin on hyvä. Osa töistä pääsikin jo esille sadepäivän postauksessa, mutta lisää on vielä tiedossa. Mutta välillä pitää tehdäkin niitä käsitöitä (ja ehkä jotain muuta myös). :)

Posted with Blogsy

Panlappor

Jos joku ei otsikkoa täysin ymmärtänyt, niin ei hätää - minulla on tapana keksiä itse ruotsinkielen sanoja, jos nyt ihan oikea veriso sattuu sanavarastostani puuttumaan. Eli tämä postaus käsittelee siis patalappuja. Ja hah - nyt kaksikielinen mieheni vielä ohikulkiessaan kertoi että panlappar on ihan käypää suomenruotsia (panlappar, okej).

Kuun alussa kirjoitin ihanasta patalappu-kirjasta. Nyt viimein ahkera lukeminen on tuottanut tulosta. Nämä kaksi söpöliiniä menivät tuomisiksi kun kävimme kerrassaan loistavalla brunssilla koiratuttujen luona idyllisessä vanhassa talossa.

Pallosilmukan muhkeus miellyttää.

Tämä harmaahapsi taas päätyi saunamme luukunaukomislapuksi.

Malli on helppo, valmistuu hetkessä ja ulkonäkökin miellyttää enemmän kuin paljon. Ensimmäisen kanssa piti opetella pallosilmukka ja hieman hakea koukun paksuutta, mutta toinen valmistui noin 1,5 tunnissa ja kolmas jo tunnissa. Lankana näissä on 7 veljestä ja koukku on kokoa 5 mm. Lankaa kului 2-värisiin noin 30 g per lappu, josta lilaa noin 10 g. Melko reikäisiähän nämä ovat, mutta soveltuvat hyvin ainakin ei-ihan-niin-tulikuumien-asioiden kanssa toimimiseen. Itselläni ei ole mitään kemistin käsiä (eli en todellakaan kestä hyvin kuumia astioita), joten jos tällä mallilla haluaisin nostaa pullapeltejä uunista, niin virkkaisin kyllä vielä taustakappaleen. Onneksi loma on vasta aluillaan...

Posted with Blogsy

Voi mikä ihana sadepäivä!

Lomaa on vietetty nyt viikko, ja tänään se osui kohdalle: ensimmäinen sadepäivä. Mahtavaa! Siis totta kai lämpö ja aurinko kuuluvat kesään, mutta on myös ihanaa istua mökkisohvalla koiran kanssa ja vain neuloaneuloaneuloa (ihana täti vielä hemmottelee ja laittoi ihanan lounaan). Olen saanut viimeisteltyä kummipoikani lapaset, pääteltyä villasukat ja yhden myssyn sekä neulonut alusta loppuun yhden lapsen myssyn. I like i like. Jos sitten aloittaisi tiskaamisen jälkeen sukat? Toivottavasti saan vielä kameran synkkaamaan muihin teknisiin laitteisiin, niin saisin kuviakin tänne...

Posted with Blogsy

Iltalukemiseksi patalappuja

Simpsoneista on jäänyt mieleen jakso, jossa Homerin iltalukemisena sängyssä on muropaketti. Se jaksaa aina hihityttää.

Tunnen itseni välillä Homeriksi, sillä hyvin usein kömmin sänkyyn sellaisen ihanuuden kanssa kuin Patalappuja a la carte. Ei sillä että sisältö olisi samaa luokkaa kuin muropaketin kylki, vaan koska kirja on niin herkullinen, että sitä tekee mieli selailla uudestaan ja uudestaan. Naurattaa, kun kaunokirjallisuuden (slurps) sijaan luen iltaisin virkkausohjeiden "koodia". No, nyt on sentään pallosilmukka "jo" hallussa. ;)

Posted with Blogsy

Keltaista kesää

Hehkua taivaalla ja puikoilla.

Posted with Blogsy

Mallitilkku, eiku...

No mikäs se tämä on? Jättiläismäinen mallitilkku. Eiku ei. Se on meidän uusi olohuoneen matto. Tai siis osa siitä. Lähes pikkurillin paksuista "lankaa" "sileänä neuleena" yli neljän neliön verran.

Pientä suurta draamaa sisältyi maton hankintaan, mutta kyllä sitten lopulta matto saatiin Oulusta Helsinkiin ja meille kotiin. (Vinkkinä vaan, että jos näet kaupassa seinällä kivan maton, jonka haluat, älä irroita siitä otettasi etsiessäsi myyjää.) Tarkempaa kuvaa en tähän nyt laita, sillä mustat koirankarvat eivät ole täysin näkymättömiä valkoisella matolla. (Eikä myöskään koiran oksennus, kun matto on ehtiny olla lattialla alle vuorokauden. Tai no on se onneksi melkein.) Mutta ihana on ylisuuri mallitilkku jalkojen alla.
Ja sanotaan tässä nyt ihan ääneen, että mallitilkkujen tekeminenhän on tylsää, turhaa ja ärsyttävää. No turhaksihan sitä haluaa sanoa, mutta sehän on valitettavasti puppua se.

Posted with Blogsy

Kirjoitus- vaan ei tekemistauko

Taas on aikaa vierähtänyt enemmän kuin liikaa edellisestä postauksesta. Syksy ei kuitenkaan mennyt laiskottelun merkeissä, sillä puikot ovat kilisseet ahkerasti, ompelukone surissut ja neulat uponneet huovutusvillaan, kun valmistauduin 5.-9.12. pidetyille Naisten joulumessuille ystäväni kanssa. Nyt urakka on saatu hienosti päätökseen ja on aika keskittyä taas ihan omiin hommiin (okei, onhan niitä tilattuja töitä jonossa muutama). Messufiilistelyä luvassa hieman tuonnempana.

Tänä vuonna en messuvalmistelujen takia ole ehtinyt itse tehdä joululahjoja, mutta jokin oma kädenjälki lahjoihin täytyy saada. Siispä olen ommellut lahjapussukoita. Kankaat ovat vuorikankaita myöten vanhoista miesten paidoista, paitsi sininen kangas, joka löytyi valmiiksi varastosta. Pitsinauha on peräisin noin 50-luvulta, se on mummoni siskon virkkaamaa. Sain nauhaa syksyllä käyttööni metrikaupalla. Minä: "Raaskiiko näitä nyt käyttää?" Mummoni: "No jos ne nyt on 50 vuotta olleet kaapissa hyödyttämättä ketään, niin onhan se parempi että tulee johonkin käyttöön." Totta. Nyt mummo saa nauhaa hieman takaisin jatkokäyttöön jalostettuna. Pitsiliina puolestaan on äitini kummitädin tekemä. Täytyy myöntää, etten ole ikinä käyttänyt näin paljon aikaa lahjan paketointiin, mutta ei kaduta. Vuorikangas tekee pussukasta viimeistellyn, joten lahjan saajien on helppo sujauttaa ensi vuonna omat lahjansa pussukoihin ja antaa eteenpäin.

Joululahjat on helppo sujauttaa kangaspussukoihin.

Yökukkuja

Kello soi 6.12. Sain viimeisteltyä neulotut pipon ja kaulurin n. klo 22.50. 23.05 ripustan pyykkiä narulle, pesen hampaat ja aion mennä nukkumaan. Kello 23.15 päätän vielä aloittaa uuden neuleen ja 23.30 päätän kirjoittaa asiasta blogiin. Jos nyt menisi nukkumaan? 

Ihana sunnuntai

Ote ihanasta sunnuntaista: neulominen nojatuolissa ikkunan äärellä kirkkaassa päivänvalossa, villasukat jaloissa, sivupöydällä höyryää kuppi teetä, koira järsii vieressä intohimoisesti puruluuta ja stereoissa soi hyvä musiikki. Kyllä kelpaa.

Nappikauppa Helsingissä

Aina Kuopiossa käydessäni on pakko käydä visiitillä kertakaikkiaan hurmaavassa Nappi ja nauha -kaupassa ja kaivannut Helsinkiin samankaltaista putiikkia. Ja mitä näinkään tällä viikolla, kun kävelin Yrjönkatua. Nappikaupan! Nappitalo on ilmeisesti piilotellut jossain muualla Helsingissä parikymmentä vuotta, mutta nyt viimein löysin sen. En ehtinyt sisään, mutta täytyy ehdottomasti käydä tutustumassa paikkaa. Vähän pelottaa kyllä.

Naisten joulumessut on niin must

Mitä olisikaan joulukuu ilman Naisten joulumessuja? Vaikea sanoa. Naisten joulumessut ovat olleet osa minun ja parin ystäväni jouluperinteitä jo monen monta vuotta. Messuilla on ihana tunnelma, kun pienet yritykset ja harrastelijat (kaikki naisia siis) myyvät toinen toistaan ihanampia tuotteita, ja joulu on jo aika lähellä. Kävimme messuilla jo eilen, heti avauspäivänä, ja mukaan tarttui yhtä sun toista. Kaunis kranssi oveen, käsintehtyä saippuaa, ihanaa lakua, postikortteja, lintuaiheinen kuusenkoriste äidilleni (lintuesineet ovat meidän juttu), huovutettu sydänkoriste, nappikorvikset...


Mikäli liikut Helsingin suunnalla, suosittelen lämpimästi Naisten joulumessuja Wanhassa Satamassa Katajanokalla. Messut ovat auki 2.-6.12. pe-ma klo 10-18 ja ti 10-17. Liput 5 e ja 1 e.

Joulupallot on pop

Ilmeisestikin. Norjalainen mieskaksikko tuntuu olevan joka paikassa ja tulipa villaisista joulupalloista innostuttua itsekin viime viikolla. Kyseessä tosin ovat styroksipallon päälle tökityt huovutusvillapallot, mutta joulupalloja ne on nekin.

Työpaikalla jatkettiin viime vuonna alkanutta, aivan mahtavaa perinnettä, ja viikko sitten maisteltiin talon naisten kesken suklaata ja viinejä sekä askarreltiin näitä joulupalloja ja heijastavia koristeita (heijastimiksi niitä ei saa kutsua, koska eivät ole virallisesti testattuja). Viime vuonna tehtiin kranssit. (Ja ei hätää, firman miehillä on sitten omat juttunsa.) Mukavaa oli taas, ja oli hauska huomata että käsitöitä harrastamattomatkin naiset olivat innoissaan!

Paikalla meitä oli askartelussa opastamassa neljä Sinellin työntekijää. Jopa minä innostuin "huovuttamisesta" ja tökin kaksi palloa. Oli kyllä helppoa ja nopeaa. Styroksipalloon siis tökittiin tehokkaalla monen neulan pistimellä huovutusvillaa, ja sitten kortisteltiin oman maun mukaan. Pysyin itselleni tunnollisena ja toteutin mottoani "yksinkertainen on kaunista". Joskus mielenhäiriössä ostamani huovutusvillat ovat edelleen laatikon pohjalla, joten voipi olla, että näitä tulee tässä vielä tehtailtua... Lisäksi teimme huopaheijastimia Big Shot -kuvioleikkurin ja silitettävän heijastinkankaan avulla. Ensimmäistä kertaa pääsin käyttämään tuota masiinaa ja olihan se ihan äärimmäisen kätevä. Mutta varmaan pitäisi askarrella ammatikseen, ennen kuin sellaisen ja kaikki ne sata ihanaa terää raaskisin ostaa. Tässä illan aikaansaannokset:

Hääaskartelua

Veljeni ja hänen morsiamensa häät eivät olleet perusprinsessaunelmahäät, vaan juhlissa oli kunnon rock-meininki. Yritin tarjoutua korttiavuksi, mutta kutsut lähtivät sähköpostilla (hääkutsu oli kuin keikkajuliste). Sain kuitenkin luvan askarrella ohjelma- ja menukortit pöytiin. Värimaailma ratkesi kuin itsestään, kun istuimme äitini luona iltapalalla. Kun kysyin väreistä, morsian mietti hetken, katsoi sylissään olevaa Marimekon (?) serviettiä ja totesi: tällaiset. Sulhanen oli samaa mieltä ja niinpä oli helppoa kävellä askartelukauppaan ja napata mukaan sopivan väriset paperit.

Väripaletti. Punainen sävy hylättiin liian jouluisena.

Menukortit olivat siis kolmesivuisiksi taiteltuja A4:ia, jotka liimattiin yhdeltä sivulta kolmioksi (loppumuotoilu tapahtui vasta juhlapaikalla). Nuuttasin jäykemmän paperin hienosti virkkuukoukulla 9,5 cm välein, jolloin kääntövaraksi jäi reilu sentti. Menu-kappale on 8,5 cm leveä ja 20 cm korkea, musta taustapaperi vastaavasti 9 cm x 20,5 cm. (Paperileikkurini ensimmäistä kertaa tositoimissa, luksusta!) Ohjelma-puolella mitoitus oli hieman kapeampi, eli taustapapereiden värejä näkyy reilummin. Molemmissa on koristeena leimasinkuvioita rock-aiheisesta leimasinsetistä, joka minulta löytyi jo valmiiksi. Kolmannelle sivulle tuli kuvia päivän päähenkilöistä, kaikkiin kortteihin erilaiset.

 
Plaseerauskortit olivat varsin simppelit. Leimasin 1,5 cm leveisiin paperisuikaleisiin vieraiden nimet yksittäisillä kirjaimilla ja nämä lappuset sitten sidottiin "hääkarkkien" ympärille juuttinarulla, jolloin lopputulos on mukavan rouhea. Hääkarkit pariskunta oli korvannut 4 cl:n pikkupulloilla; jälkiruokajuoma oli siis jo valmiina pöydässä. Etiketit toistivat kutsujen teemaa.

Oli kyllä mahtavat häät, aivan täysin pariskunnan näköiset! Morsiamen hääpuku oli muuten morsiamen äidin tekemä, tykkäsin!

Vanhenemisen hauskuus

Tuossa pari viikkoa takaperin vanhenin taas kertaheitolla vuodella. Juhlistin synttäreitä tänä vuonna yhteisellä synttäribrunssilla erään kaverini kanssa. Tarjoilut onnistuivat täydellisesti, porukka viihtyi ja päivä oli aivan ihana. Ja vaikka lahjat ovat juhlissa sivuroolissa, niin pakko on nyt vähän hehkuttaa. Ensinnäkin, olen nykyisin onnellinen paperileikkurin omistaja. Korttiviikonloppu on luvassa syksyn aikana... Lisäksi sain Martha Stewartin askartelukirjan (ei lopu askarteluideatkaan ihan heti kesken) sekä lahjakortit Menitaan ja Sopiva shoppiin, jossa vierailen säännölliseti. Lisäksi eräs lahjanantaja oli vieraillut Mereijassa ja löytänyt sieltä mm. Haminan Taito Shopista bongaamani korun oikean värisenä. (Oli muuten aivan ihana paketti, josta en kyllä tajunnut ottaa kuvaa.) Kyllä kelpaa! Ja edelleen tulee superhyvä fiilis kun mietin tuota päivää. Nyt kaikki brunsseja järkkäämään!