Pussukoita

Tein aikaisemmin syksyllä yhden pussukan vanhasta paitapuserosta. Näytin sitä eräälle työkaverilleni, joka tykästyi siihen kovin ja tilasi neljä pussukkaa joululahjoja ajatellen. Muuten näitä on kiva tehdä, mutta vielä kun oppisi helpon tavan kiinnittää kangas tuohon metalliklipsiin... Ruutu- ja raitapussukat on tehty kokonaan vanhoista paidoista, yhdessä olen hyödyntänyt erään hameen jämäpaloja ja yksi on ihan iskemättömästä kankaasta. Kaikkien pussukoiden vuorina on valkoista paitapuseroa. Yhdestä paidan hihasta saa yhteensä kuusi kappaletta pussien osia eli yhteensä 1,5 pussukkaa. Ei paha. Muitakin paitapuseroiden kierrätysvinkkejä otetaan vastaan! Eilen avomieheni antoi käyttööni taas yhden kivan ruutukuosisen paitansa sekä viininpunaiset samettihousut. Mitäköhän niistä keksisi? 

Pussukka paidan hihasta

Tässä taannoin osallistuin polttareihin, ja mukaan menoon tarvittiin pussukka, johon morsian pystyisi keräämään salaperäisiä sanalappuja. Käytöstä poistuneita paitoja löytyy meiltä vino pino ja keksinkin ommella paidan hihasta perinteisen kukkaron. Olen taipuvainen lievään suurpiirteisyyteen, mutta täytyy sanoa, että tämä onnistui niin hienosti, että morsian kysyikin spontaanisti, että onko tämä Glope Hopen. Ja pussukan tekijä myhäili tyytyväisenä... Suuntaviivoja tekemiseen sain Ihana-lehden numerosta 4/2010.

SNY-paljastuksia, osa II

Hups, tämä kirjoitus olikin jäänyt julkaisematta. No ei se mitään, parempi myöhään kuin ei milloinkaan. 

Itse siis lähettelin SNY-paketteja ahkeralle neulojalle HootHootille. Kesällä puikot eivät tahdo viihtyä käsissäni, joten siitä sain ajatuksen lähettää viimeisessä paketissa puikkokotelon. Kankaat löytyivät Nykin ostoksistani ja loistava ohje Villilangan blogista. Varsin kätevän tuntuinen, aion itsellenikin ommella tuollaisen. Toivottavasti sille löytyy käyttöä myös HootHootilla.

 

 

Jo ostohetkellä tiesin tämän kankaan matkaavan HootHootille, vaikkei siinä pöllöjä olekaan.

Koiran hemmottelua

Kuten jo aikaisemmassa kirjoituksessa kerroin, bostoninterrierimme on varsin palelevaa sorttia. Talven aikana hundiksemme on tavoitellut kesäfiilistä köllöttelemällä patterin vieressä, mutta eihän maailman mukavuudenhaluisin koira paljaalla lattialla kauaa viihdy. Niinpä eilen yhtäkkiä keksin hurauttaa koiralle makuualustan kauhtuneesta verhokapasta. Valkoinen ei varmastikaan ole paras sävy tähän käyttöön, mutta ainahan alustan voi pestä.

Lämpöhoitoa.

Oli ehkä maailman helpoin ja nopein työ. Kapan leikkaaminen kahtia ja vain yhden sivun huolittelu. Saumojen ompelu, vanulevyjen (2kpl) leikkaus ja niiden paikalleen asettelu. Täyttösauma umpeen ja tikkaus vanulevyn kiinnittämiseksi ja tadaa - valmis! Koirakin tajusi heti, mistä on kyse ja heittäytyi uudelle pehmeälle alustalle nauttimaan auringon korvikkeesta.