Oho, origameja!

Origameja, origameja, origameja. Niitä pukkaa nyt.

Nämä rakkauspulut annoin hyvälle ystävälleni, kun tämä oli mennyt salaa naimisiin (juhlat on kuulemma luvassa kesällä, mutta halusin antaa jotain pientä heti tämän uutisen jälkeen).

Origamikyyhkysen ohje löytyy esim. YouTubesta hakusanoilla "origami dove". Kehyksen lasin koko on 13 cm x 18 cm.

Kortti taas oli ihan selvä valinta. Tein viime kuussa kortteja parin ystäväni kanssa, ja tuloksena oli mm. tällainen sydänkortti. Kun kortti oli valmis, totesin että tästähän tuli hääkortti, ja että seuraavaksi naimisiin menevä saa sitten tämän kortin. Ei siinä paria viikkoa kauempaa mennyt, kun kortilla oli jo saaja selvillä. Mahtavaa. :)

Tässäkin siis ylläripylläri on käytetty origameja. Tämä on ensimmäinen oppimani origamimalli (wuhuu!) ja nämä sydämet odottivatkin laatikossa yli vuoden päivät ennen kuin keksin niille käyttötavan. Hyvä että asia on kypsytellyt mielessä, nythän keksin laittaa niitä joka paikkaan. Henkilökohtainen origamiguruni opetti minulle tämän mallin, mutta googlailemalla varmasti löytää hyviä sydänohjeita.

Posted with Blogsy

Synttärikortti Mummolle

Yli 8-kymppinen ihana Mummoni on aina ollut ja on yhä hyvin tarkka siitä mitä pukee päälleen ja minkä väristä huulipunaa laittaa. Tyylilyylille annettiin synttärilahjaksi vaatehankintoihin korvamerkitty lahjakortti, ja onnittelukortin idea muotoitui hyvin nopeasti. Olen supertyytyväinen tähän korttiin! Onneksi selätin hetkellisen laiskuuden ja ompelin napit käsin kiinni. Kannatti.

Posted with Blogsy

Pöllökortti

Tällainen kortti päätyi nuoren miehen synttärikortiksi. Väri lähti yllättäen lahjan värimaailmasta. :) Pidän tästä simppelistä kortista paljon ja tämä kyllä pääsee varmasti jatkokehiteltävien listalle. Jos joku tietää mistä saisi about tuon mallisen puhekuplaleimasimen, niin vinkki otetaan kiitollisena vastaan!

Pöllökortti

Koruja ranteisiin

Korupiikkien taivutusta on tullut harjoiteltua silmukkamerkkien teossa ja päätin ottaa seuraavan askeleen. Tämä rannekoru meni eräälle ystävälle 30-vuotislahjaksi. Korulle olisi ollut enemmänkin ottajia, joten näitäkin joutunee tekemään lisää.

Keksin paketoida korun Piltti-purkkiin. Täytteeksi laitoin sopivasti silkkipaperia, niin koru ei pitänyt kovaa meteliä itsestään. Tarkoitus oli hyödyntää koko purkki eli yritin maalata kannen tekstit piiloon, mutta se ei sitten aivan onnistunut. Paketti on kuitenkin täysin kierrätettyä, vähän jo nauratti oma touhu. Leikkasin kirpparilta ostamastani liian pienestä mekosta (50 sentillä kesämekon verran Finlaysonin kangasta, ei paha) ympyrän, josta tuli kansi. Leikkaan aina paidoista irti ne henkarilenksut ja tuo valkoinen nauha löytyikin tällaisesta nauhavarastosta. Kortti on origamiharjoittelun tulosta.

Tässä vielä tämä epäonnistunut kansiyritelmä. Tässä taitaa olla jo neljä kerrosta maalia päällä ja niin vaan teksti kuultaa edelleen läpi. Ei mennyt niin kuin Strömsössä.

Origamiharjoittelua

Olen aina ajatellut että origamit vaativat pitkää pinnaa ja on muutenkin sellaista näpertelyä, että en ole niitä ikinä edes halunnut kokeilla. Askartelin aikaisemmin kesällä ystäväni kanssa kortteja ja pakkohan se oli kuitenkin sitten kokeilla, kun kaverin tekemät origamisydämet olivat niin kauniita, samoin origamipaperit.

Aloitin sydämillä ja noin viiden sydämen jälkeen taittelu sujui jo ulkomuistista. Innostuin sen verran, että oli pakko jatkaa origamien harjoittelua vielä seuraavana päivänä. Olin säästellyt Marimekon mainoslehteä (sanomalehtipaperia), koska siinä oleville koko sivun kokoisille kangaskuoseille löytyy aina käyttöä. Tällä kertaa lehti pääsi origamikäyttöön. Paperileikkurilla oli helppo leikata paperista neliöistä ja YouTube on origamiohjeita pullollaan, joten nopeasti minulla olikin lisää sydämiä sekä mekkoja. Mekot jatkojalostuivat pian korteiksi ja nämä kolme korttia ovat kaikki jo matkanneet synttärisankareille. Näitä lisää!



Mekkojen paperi on Marimekon mainoslehdestä.

Joulupaketteja

Vaikka kaupallinen joulu saa minut voimaan pahoin, niin kyllä vain jouluun kuuluu antamisen ilo. Pidän aineettomista lahjoista (kokataan yhdessä sushia, käydään teatterissa tai syödään vähän paremmassa ravintolassa), mutta koska tykkään tehdä lahjoja itse ja tukea pieniä käsityöyrittäjiä, niin lahjat ovat näinkin isoja.

Ja nyt on joulun ensimmäiset lahjat paketoitu. Viime vuoden tapaan paketoinnin teema näyttää olevan kierrätetyt/kierrätettävät materiaalit. Olen pitkin vuotta säästänyt erilaisten pakkausten pahvilaatikoita ja nyt onkin mukava nauttia helposta ja siististä paketoinnista. Ostin kesällä kirpputorilta vanhan nuottivihon muutamalla eurolla ja nyt hyödynnän sitä. Nauhana olen käyttänyt luonnonvalkoista hylkiölankaa (täytyy vielä tonkia varastot, jos löytyisi punaista). Pakettikortin punainen tausta on 4x7 cm ja sen siihen liimattu nuottipalanen on muutaman millin pienempi. Teksti on luottoleimasimieni jälkeä. Toisessa paketissa on lisukkeena askartelemani heijastin. Ihanat palmikkosukat on piilotettu toiseen paketeista.

Kolmas kierrätyskonseptini on viime keväällä töistä bongaamani voimapaperi. Sitä on noin pari neliötä, joten kyllä siihen muutaman lahjan käärii. Ensin ajattelin leimata siihen jotain kuvioita, mutta ainakin nyt päädyin tähän ratkaisuun. Suikale nuotistoa sekä ruutunauhaa. Pakettikortti tulee toistamaan samoja värejä ja aiheita. Lisäksi laitan vielä koristeeksi Naisten joulumessuilta hankkimani pienen keraamisen lintukoristeen, mutta se tapahtuu vasta kun paketti on matkannut 400 km koilliseen (ja siellä olisi sitten parempi olla lunta). Paketti muuten kätkee sisälleen Silmu-kaulurin. Lapselle menevä paketti pitää olla värikkäämpi, mutta tonttupaperia ei tästä taloudesta löydy, joten punainen saa kelvata. Paketit saavat toimia joulukoristeina kunnes lähtevät maailmalle. :) Pakettejahan voisi koristella vaikka miten, mutta laitan suurempaa rekvisiittaa vain niille, joiden tiedän ottavani nauhat, napit yms. muut härpättimet talteen.

 

Synttäripake

Avomieheni äiti täytti tällä viikolla vuosia, joten oli jälleen aika paketoida lahja ja tehdä kortti. Lahjaksi annoimme Satu Taskisen Täydellinen paisti -nimisen kirjan (Teos, 2011), joka voitti juuri Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon. Kirja on mukavan helppo pakattava (joskin se paljastaa helposti itsensä), ja se sai käärökseen tällä kertaa kultaisilla raidoilla koristellun ruskean paperin. Kortti-idea syntyi viime keväänä, kun lähetin SNY-parilleni HootHootille synttärikortin, mutta miksipä hyvää ideaa ei voisi käyttää uudelleen. Kuva on ihan netistä kaivettu ja tulostettu, ja lisäksi valkoista korttipohjaa on hieman sävytetty leimasinmusteella sekä hileliimalla. Tämä kortti on tavanomaista korttipohjaa hieman pienempi. Nauhana on niintä. Kokonaisuus on mielestäni mukavan harmoninen. Onko vika vain minussa, alkoi tehdä mieli samppanjaa...

Herkullinen paketti.

Kortti neulovalle ystävälle

Eräs neulova ystäväni muutti pari vuotta sitten Sveitsiin (ranskankieliselle alueelle) ja kaipailee aina välillä Novitan lankoja. Pistettiin parin muun kaverin kanssa synttäripaketissa menemään muutama kerä lankaa, uuden Novitan sukkalehden ja puikot, ja annettiin tehtäväksi toteuttaa ranskalaiset kantapäät. Kortti-idea tuli eteen aivan sattumalta: löysin avomieheni isovanhempien kirjahyllystä vanhan Marttojen kalenterin, jossa oli ihania vanhoja valokuvia, ja mikäs se lankojen matkaan paremmin sopisi kuin lankaa kehräävät naiset. Hieman vain lisäsin pinkkiä tehosteväriksi ja leimasin yhden napin koristeeksi. Mistä löytäisi lisää tällaisia kuvia? Tuntuu tyhmältä ostaa askartelukaupasta "vintagepaperia", kun jossain kätköissä on vaikka kuinka paljon ihan aitoa vintagea...

Kortteja arkistojen kätköistä

Meinasi unohtua nämä kortit blogista, joten korjataanpa tilanne. 

Oltiin alkusyksystä piiitkästä aikaa rippijuhlissa, ja harmaa-punasävyinen paketti sai seurakseen kuvassa oikealla olevan kortin, toinen jäi varastoon. Korteissa on hyödynnetty ihan vain ääriviivatarroja ja erivärisiä papereita.

Nopea ja helppo pipo x 2 lasipurkissa

Tein veljelleni jä tämän morsiamelle häälahjan lisukkeeksi pipot. Värit poimin suoraan juhlien väreistä.

Pipot on helppo ja nopea tehdä, ja näitä on tullut tehtailtua jo muutaman vuoden ajan. Alkuun muutama krs 1o 1n -joustinta. Sitten 1. krs oikein, 2. krs 1 o 1n ja näitä sitten vuorotellaan, kunnes pipo on lähes halutun korkuinen (näissä kavennukset aloitettu kun pipon korkeus on n. 18 cm). Kavennukset tehdään yhteensä vain kahdella kerroksella kaventamalla joka toinen silmukka. Näiden kahden kerroksen väliin yksi kerros oikeita silmukoita. Tässä lankana on Novitan Kelo ja silmukkamäärä 50 ja 52 (puikot 8 mm). Paksusta langasta tehtynä pipot valmistuu todella vauhdilla, sopii minulle! (Ohje löytyy muistaakseni parin vuoden takaisesta Novitan talvilehdestä.)


Paketoin lahjan vanhaan lasipurkkiin, maalasin vain kannen mustaksi. Näpertelyä kerrakseen oli kortissa... Sain idean 101 Nya ideer -lehdestä, jossa oli tehty kirjan sivuista kolmiulotteinen mekko. Yritin taitella miehen pukua samankaltaisella tekniikalla, mutta hermot eivät kestäneet, vaan päädyin liimaamaan "etu- ja takakappaleet" toisiinsa kohotarrapaloilla.

Leivosrasiasta lahjapaketiksi

Toiselle synttäribrunssisankarille annoin lahjaksi Titimadamin merihevosriipuksen. Kuin tilauksesta sain eräältä ystävältä tuliaisiksi macaroneja tukevassa laatikossa, josta heti aistin potentiaalin vaikka mihin, ja niinpä merihevospaketti oli lähes valmis. Ystäväni lempivärit ovat musta, valkoinen ja laivastonsininen, joten ei ollut vaikeaa päättää, minkä väriseksi rasian maalaisin. Varastosta löytyi mustaa ja valkoista askartelumaalia, joten ensin maalasin rasian pariin kertaan, minkä jälkeen leimasin siihen valkoista pitsikuviota. Hieman harmittaa, että ei ollut testipintaa tarjolla, joten hieman suhruksi meni leimailun kanssa, mutta lopputulos oli kuitenkin varsin tyylikäs. Ja jottei riipus ei olisi kolissut rasiassa aivan hurjasti, kääräisin meripollen silkkipaperiin (joka oli naturligtvis jo kertaalleen käytetty). Kortin mittakaava lähti paketista ja käänteiset värit ja sama yksinkertaisuus toimi mielestäni erinomaisesti. Pääsin viimein käyttämään aikaisemmin kesällä ostamaani leimasinkirjainsarjaa (näyttääkö fontti tutulta...?). Olen kynällä taiteilussa aivan tumpelo, joten mikä olisikaan kätevämpää kuin leimasimet!

Ennen.

Jälkeen.

Vauvakortteja

Tässä syy, miksi vähän aikaa sitten haikailin paperileikkurin perään. Askartelin kummipojalleni kortin ja samalla tein muutaman varastoonkin, sillä muksuja pukkaa nyt joka suunnalla. Idean sain Kutsuvat kortit -kirjasta. En oikein innostu perinteisestä pojille vaaleansinistä, tytöille vaaleanpunaista -konseptista, joten päädyin vihreään ja oranssiin. Keltainen kuviopaperi oli hakusessa, mutta ostosretkellä ei osunut silmiin.

Korttiaskartelu on kyllä mukavaa, pitäisi useammin tehdä kortteja varastoon, jottei aina tarvitsisi hätäisesti raapaista jotain kasaan. Paperileikkuri niin on hankintalistalla...

Kate's paperie

Kate's paperie oli oikein soma kortti- ja paperikauppa. Kortteja oli joka lähtöön ja muutakin paperitarviketta riitti. Hinnat huitelivat melko korkealla, mutta lohduttauduin halpaan dollariin ja nappasin mukaan nämä:

 

Happy bird-day on näistä suosikkini. :)

Kate's paperie sijaitsee myös SoHossa, samalla Broadwayn poikkikadulla kuin Purl SoHo, mutta itäpuolella. Vastapäätä tätä putiikkia on toinen paperikauppa, Papyrus (näitä osui silmiin pitkin Manhattania). Se oli enemmän keskittynyt kortteihin, mutta mukaan lähti askartelua silmällä pitäen hieman erilaisia tarralappuja. Pelikortit ovat MoMa Shopista ja aiheena niissä on New Yorkin kartta. Pelikortteja löytyy aina joka nurkasta, joten todennäköisesti käytän nämä valokuva-albumin koristeluun ja muuhun askarteluun.

Synttärikortti

Viikko sitten juhlittiin yhden kaverin 30-vuotissynttäreitä ja lahjaksi päivänsankari sai lupauksen hameen ompelusta. Siitä sain idean ommella hamosen kiinni korttipohjaan. Yksinkertainen on kaunista, jälleen kerran.

3-v. synttärit

Oltiin tänään 3-vuotissynttäreillä. Vaikka päivänsankari arvosti enemmän itse sisältöä kuin pakettia, niin eipä se mitään, hauskaahan kokonaisuuden rakentaminen on. "Lahjanauha" on suikale raidallista lahjapaperia ja kortti näiden kahden paperin yhdistelmä.

Synttärit = pake + kortti

Oltiin lauantaina parikymppisen miehen synttäreillä, ja lahjaksi paketoin tämän kaulurin tällaiseen pakettiin.

Paperi on siis ihan vain mustaa lahjapaperia, nauhana on samanlaista ohutta paperinarua kuin viime syksynä tekemässäni paperinaruvalaisimessa ja koristeena on helmirannekoru (vai miksi sitä miehen kädessä kutsutaan?). Kortti on varsin simppeli, mutta se toistaa paketin sävyjä niin hyvin, että täytyy olla tyytyväinen. Päivänsankari tykkäsi lahjastaan myös, ja todistettavasti molemmat osat ovat päässeet jo käyttöön.