Silmuja ja Silmua

Ei näy talvesta merkkiäkään täällä Helsingissä, ja silmuja pukkaakin taas luonnossa. Tämän lisäksi Silmu on päässyt puikoille. Sain lokakuussa Salaiselta neuleystävältäni kolme kerää Novitan Silmu-lankaa, jonka neuloin kaulurin muotoon. Loin 120 silmukkaa ja neuloin 8 mm pyöröpuikoilla tasona ainaoikeaa, kunnes huivin korkeus oli 25 cm, minkä jälkeen ompelin päät yhteen ja tadaa - kauluri on valmis! Lankaa meni 2,5 kerää. Kauluri menee löysästi kaksi kertaa kaulan ympäri ja on ihanan muhkea lämmittäjä. Tarpeen vaatiessa toisen kierroksen voi myös nostaa pään ympärille suojaamaan viimalta. Silmun neulos ja juuri tämä väri sopii äidilleni kuin nenä päähän, joten äipän joululahjaa ei tarvitse enää miettiä. Tai no, paketointi ja kortti vaatii vielä hieman pohdintaa. :)

 

 

 

 

 

Silmu-kauluri edestä...

... ja takaa.

Kortti neulovalle ystävälle

Eräs neulova ystäväni muutti pari vuotta sitten Sveitsiin (ranskankieliselle alueelle) ja kaipailee aina välillä Novitan lankoja. Pistettiin parin muun kaverin kanssa synttäripaketissa menemään muutama kerä lankaa, uuden Novitan sukkalehden ja puikot, ja annettiin tehtäväksi toteuttaa ranskalaiset kantapäät. Kortti-idea tuli eteen aivan sattumalta: löysin avomieheni isovanhempien kirjahyllystä vanhan Marttojen kalenterin, jossa oli ihania vanhoja valokuvia, ja mikäs se lankojen matkaan paremmin sopisi kuin lankaa kehräävät naiset. Hieman vain lisäsin pinkkiä tehosteväriksi ja leimasin yhden napin koristeeksi. Mistä löytäisi lisää tällaisia kuvia? Tuntuu tyhmältä ostaa askartelukaupasta "vintagepaperia", kun jossain kätköissä on vaikka kuinka paljon ihan aitoa vintagea...

Joulupallot on pop

Ilmeisestikin. Norjalainen mieskaksikko tuntuu olevan joka paikassa ja tulipa villaisista joulupalloista innostuttua itsekin viime viikolla. Kyseessä tosin ovat styroksipallon päälle tökityt huovutusvillapallot, mutta joulupalloja ne on nekin.

Työpaikalla jatkettiin viime vuonna alkanutta, aivan mahtavaa perinnettä, ja viikko sitten maisteltiin talon naisten kesken suklaata ja viinejä sekä askarreltiin näitä joulupalloja ja heijastavia koristeita (heijastimiksi niitä ei saa kutsua, koska eivät ole virallisesti testattuja). Viime vuonna tehtiin kranssit. (Ja ei hätää, firman miehillä on sitten omat juttunsa.) Mukavaa oli taas, ja oli hauska huomata että käsitöitä harrastamattomatkin naiset olivat innoissaan!

Paikalla meitä oli askartelussa opastamassa neljä Sinellin työntekijää. Jopa minä innostuin "huovuttamisesta" ja tökin kaksi palloa. Oli kyllä helppoa ja nopeaa. Styroksipalloon siis tökittiin tehokkaalla monen neulan pistimellä huovutusvillaa, ja sitten kortisteltiin oman maun mukaan. Pysyin itselleni tunnollisena ja toteutin mottoani "yksinkertainen on kaunista". Joskus mielenhäiriössä ostamani huovutusvillat ovat edelleen laatikon pohjalla, joten voipi olla, että näitä tulee tässä vielä tehtailtua... Lisäksi teimme huopaheijastimia Big Shot -kuvioleikkurin ja silitettävän heijastinkankaan avulla. Ensimmäistä kertaa pääsin käyttämään tuota masiinaa ja olihan se ihan äärimmäisen kätevä. Mutta varmaan pitäisi askarrella ammatikseen, ennen kuin sellaisen ja kaikki ne sata ihanaa terää raaskisin ostaa. Tässä illan aikaansaannokset:

Postikortti SNY:ltä

... odotti jälleen kotona. Kiitos! :)

Kortteja arkistojen kätköistä

Meinasi unohtua nämä kortit blogista, joten korjataanpa tilanne. 

Oltiin alkusyksystä piiitkästä aikaa rippijuhlissa, ja harmaa-punasävyinen paketti sai seurakseen kuvassa oikealla olevan kortin, toinen jäi varastoon. Korteissa on hyödynnetty ihan vain ääriviivatarroja ja erivärisiä papereita.

Nimenvaihdos

Nyt olo omassa blogissa on vielä kotoisampi, kun otin käyttöön paremmin itseäni kuvaavan nimimerkin eli Neuloja on tästä eteenpäin Riikpa. Lisäsin mukaan myös sähköpostiosoitteeni, johon voi otta yhteyttä jos siltä tuntuu. Tervetuloa Riikpan matkaan tutut ja uudet lukijat!

Marraskuun SNY-paketti

Kylläpäs aika rientää - nyt hain jo toiseksi viimeisen SNY-paketin tällä kierroksella. Tällä kertaa paketti sisälsi tälläisiä ihanuuksia: jännittävää lentävää sukkalankaa eli kerän Flying Saucers -lankaa (tuota ihanaa 2113 väriä), Neulo ja rentoudu -kirjan, tarpeeseen tulevat puikkojen niputtajat (hienoja termejä, myönnän), mittanauhan (myöskin tarpeeseen, minne kaikki mittanauhat aina katoavat?), suuren puunapin sekä herkkujuomien valmistusaineita. En ole ennen kuullutkaan tuosta langasta, joten mielenkiinnolla otan sen työn alle - tosin vasta joulun jälkeen (päässä surisee tuhatsata joululahjaideaa). Ja väri on niin minua! Kiitos!

 

Toivottavasti ehdit itsekin tutustua kirjaan, voimia sinne, SNY:ni!

Hääaskartelua

Veljeni ja hänen morsiamensa häät eivät olleet perusprinsessaunelmahäät, vaan juhlissa oli kunnon rock-meininki. Yritin tarjoutua korttiavuksi, mutta kutsut lähtivät sähköpostilla (hääkutsu oli kuin keikkajuliste). Sain kuitenkin luvan askarrella ohjelma- ja menukortit pöytiin. Värimaailma ratkesi kuin itsestään, kun istuimme äitini luona iltapalalla. Kun kysyin väreistä, morsian mietti hetken, katsoi sylissään olevaa Marimekon (?) serviettiä ja totesi: tällaiset. Sulhanen oli samaa mieltä ja niinpä oli helppoa kävellä askartelukauppaan ja napata mukaan sopivan väriset paperit.

Väripaletti. Punainen sävy hylättiin liian jouluisena.

Menukortit olivat siis kolmesivuisiksi taiteltuja A4:ia, jotka liimattiin yhdeltä sivulta kolmioksi (loppumuotoilu tapahtui vasta juhlapaikalla). Nuuttasin jäykemmän paperin hienosti virkkuukoukulla 9,5 cm välein, jolloin kääntövaraksi jäi reilu sentti. Menu-kappale on 8,5 cm leveä ja 20 cm korkea, musta taustapaperi vastaavasti 9 cm x 20,5 cm. (Paperileikkurini ensimmäistä kertaa tositoimissa, luksusta!) Ohjelma-puolella mitoitus oli hieman kapeampi, eli taustapapereiden värejä näkyy reilummin. Molemmissa on koristeena leimasinkuvioita rock-aiheisesta leimasinsetistä, joka minulta löytyi jo valmiiksi. Kolmannelle sivulle tuli kuvia päivän päähenkilöistä, kaikkiin kortteihin erilaiset.

 
Plaseerauskortit olivat varsin simppelit. Leimasin 1,5 cm leveisiin paperisuikaleisiin vieraiden nimet yksittäisillä kirjaimilla ja nämä lappuset sitten sidottiin "hääkarkkien" ympärille juuttinarulla, jolloin lopputulos on mukavan rouhea. Hääkarkit pariskunta oli korvannut 4 cl:n pikkupulloilla; jälkiruokajuoma oli siis jo valmiina pöydässä. Etiketit toistivat kutsujen teemaa.

Oli kyllä mahtavat häät, aivan täysin pariskunnan näköiset! Morsiamen hääpuku oli muuten morsiamen äidin tekemä, tykkäsin!

Nopea ja helppo pipo x 2 lasipurkissa

Tein veljelleni jä tämän morsiamelle häälahjan lisukkeeksi pipot. Värit poimin suoraan juhlien väreistä.

Pipot on helppo ja nopea tehdä, ja näitä on tullut tehtailtua jo muutaman vuoden ajan. Alkuun muutama krs 1o 1n -joustinta. Sitten 1. krs oikein, 2. krs 1 o 1n ja näitä sitten vuorotellaan, kunnes pipo on lähes halutun korkuinen (näissä kavennukset aloitettu kun pipon korkeus on n. 18 cm). Kavennukset tehdään yhteensä vain kahdella kerroksella kaventamalla joka toinen silmukka. Näiden kahden kerroksen väliin yksi kerros oikeita silmukoita. Tässä lankana on Novitan Kelo ja silmukkamäärä 50 ja 52 (puikot 8 mm). Paksusta langasta tehtynä pipot valmistuu todella vauhdilla, sopii minulle! (Ohje löytyy muistaakseni parin vuoden takaisesta Novitan talvilehdestä.)


Paketoin lahjan vanhaan lasipurkkiin, maalasin vain kannen mustaksi. Näpertelyä kerrakseen oli kortissa... Sain idean 101 Nya ideer -lehdestä, jossa oli tehty kirjan sivuista kolmiulotteinen mekko. Yritin taitella miehen pukua samankaltaisella tekniikalla, mutta hermot eivät kestäneet, vaan päädyin liimaamaan "etu- ja takakappaleet" toisiinsa kohotarrapaloilla.

Joulukortteja

Nyt on sitten jouluvalmistelut aloitettu. Viime vuonna aloitimme äitini kanssa joulukorttiperinteen, jota jatkoimme viime viikolla. Myönnän, että ajankohta on melko aikainen, mutta äitini on lähes koko marraskuun reissussa, joten parempi olla hyvissä ajoin. Askartelimme muutamassa tunnissa yhteensä noin 40 korttia. Aika sarjatuotannolla mentiin, mutta se sallittakoon. Muutamassa kortissa on käytetty viime vuonna talteen ottamaani lahjapaperia. Toinen kuosi jäi vielä odottamaan laatikkoon. Suosittu korttipohja oli edelleen kierrätyspaperista tehty ruskea, maanläheinen pohja.