tiistai 18. joulukuuta 2012

Kirjoitus- vaan ei tekemistauko

Taas on aikaa vierähtänyt enemmän kuin liikaa edellisestä postauksesta. Syksy ei kuitenkaan mennyt laiskottelun merkeissä, sillä puikot ovat kilisseet ahkerasti, ompelukone surissut ja neulat uponneet huovutusvillaan, kun valmistauduin 5.-9.12. pidetyille Naisten joulumessuille ystäväni kanssa. Nyt urakka on saatu hienosti päätökseen ja on aika keskittyä taas ihan omiin hommiin (okei, onhan niitä tilattuja töitä jonossa muutama). Messufiilistelyä luvassa hieman tuonnempana.

Tänä vuonna en messuvalmistelujen takia ole ehtinyt itse tehdä joululahjoja, mutta jokin oma kädenjälki lahjoihin täytyy saada. Siispä olen ommellut lahjapussukoita. Kankaat ovat vuorikankaita myöten vanhoista miesten paidoista, paitsi sininen kangas, joka löytyi valmiiksi varastosta. Pitsinauha on peräisin noin 50-luvulta, se on mummoni siskon virkkaamaa. Sain nauhaa syksyllä käyttööni metrikaupalla. Minä: "Raaskiiko näitä nyt käyttää?" Mummoni: "No jos ne nyt on 50 vuotta olleet kaapissa hyödyttämättä ketään, niin onhan se parempi että tulee johonkin käyttöön." Totta. Nyt mummo saa nauhaa hieman takaisin jatkokäyttöön jalostettuna. Pitsiliina puolestaan on äitini kummitädin tekemä. Täytyy myöntää, etten ole ikinä käyttänyt näin paljon aikaa lahjan paketointiin, mutta ei kaduta. Vuorikangas tekee pussukasta viimeistellyn, joten lahjan saajien on helppo sujauttaa ensi vuonna omat lahjansa pussukoihin ja antaa eteenpäin.

Joululahjat on helppo sujauttaa kangaspussukoihin.

torstai 11. lokakuuta 2012

Yökukkuja

Kello soi 6.12. Sain viimeisteltyä neulotut pipon ja kaulurin n. klo 22.50. 23.05 ripustan pyykkiä narulle, pesen hampaat ja aion mennä nukkumaan. Kello 23.15 päätän vielä aloittaa uuden neuleen ja 23.30 päätän kirjoittaa asiasta blogiin. Jos nyt menisi nukkumaan? 

tiistai 18. syyskuuta 2012

Puikottelua

Kevään lankainventaarion lukema nousi lopulta hieman yli 7 kg:n, joten tein päätöksen, että nyt lankaa ei osteta ihan vaan huvin vuoksi ja että lankavarastoa aletaan nyt toden teolla pienentää. Olen sitkeästi pysynyt (melko) kaukana lankakaupoista koko kevään ja kesän, ja yhtä aikaa olo on sekä rauhallinen (hyvä olo siitä, että ei koko ajan tarvitse ostaa) sekä hieman hermostunut (mitä kaikkia ihanuuksia sitä nyt mahtaa menettää). (Okei, myönnetään, että joitain kertoja olen eksynyt lankakauppaan ja jotain olen ostanutkin, sillä paria poistoväriä on vain ollut pakko saada.)

Elokuussa, sopivasti syntymäpäivänäni, eräs lankakauppa ilmoitti Facebookissa loppuunmyynnistään ja kehotti tilaamaan puikkoja. Ja minähän tilasin. Avopuolisoni totesi suht järkyttyneenä jokseenkin näin: "Nyt kun sä et enää osta niin paljon lankaa, niin nyt sä sitten ostat sairaasti puikkoja!" No mutku. Niitä neulova ihminen tarvitsee. Mutta puikkokokoelma alkaa kyllä olla aika hyvässä jamassa. Vielä parit pyöröpuikot pitäisi hankkia... Olin joskus kokeillut 40 cm pitkiä pyöröpuikkoja ja todennut ne käyttökelvottomiksi. Kunnes kesällä annoin niille vielä yhden mahdollisuuden ja voi jumpe, en enää pipoja muilla neulokaan! Ja siksi on vielä ostoslistalla parit 40 cm pitkät pyöröt. Addit. Ehdottomasti. (Tämän kun olisin jo tiennyt Tallinnassa...)

torstai 13. syyskuuta 2012

Lankamatka Tallinnaan

Eräänä kauniina heinäkuisena lauantaina istuivat Konsta, Eemeli, Lauri ja Jope laivan kannella kohti Tallinnen lankaihanuuksia. Tai ehkä olisivat voineet istua... Puhuttiin tyttöporukalla vanhempiemme miettimistä nimistä, jos tyttöjen sijaan olisimmekin olleet poikia ja pohdimme että näinköhän yllämainittu nelikko olisi silti ollut matkalla Tallinnaan lankaostoksille. :) Niin tai näin, ainakin tämä tyttöporukka oli sinne suuntaamassa.

Pääkohteena oli luonnollisesti legendaarinen Karnaluks (K.A. Hermanni 1), jossa kukaan meistä ei ollut vielä käynyt. Maissa ei ollut kovin paljoa aikaa hukattavaksi, joten otimme satamasta taksin Karnaluksiin (matkaa keskustasta Karnaluksiin on muutama kilometri). Taksikuskille paikka oli tuttu ja hän neuvoi minkä oven takaa kauppa löytyisi, mikä oli varsin hyödyllistä, sillä kauppa ei juurikaan pröystäillyt ulkomainonnalla. Sisällä sitten vierähti aikaa tovi jos toinenkin lanka-, nauha-, nappi- ja vetoketjuvalikoimaa ihmetellen. Alkukesän lankainventaarion tuloksena olen päättänyt ostaa lankaa vain "oikeaan tarpeeseen" tai jos tiedän heti mitä siitä teen ja oikeasti aion tehdä. Ostoslistallani oli kyllä paksua villapitoista lankaa, mutta sellaista en valitettavasti löytynyt. Niinpä Karnaluksin ostokseni olivat varsin maltilliset: pari kerää kauniin väristä, ohutta mohair-lankaa sekä nippu neuletarvikkeita. Puikkorivistöä tuijotellessani harmittelin etten ollut tehnyt parempaa kartoitusta puikkotarpeestani, joten sekin meni fiilispohjalta. Onneksi olin varannut reilusti käteistä mukaan, joten kun kassalla kävi ilmi ettei kortti kelvannutkaan, niin pystyin pelastamaan kaverin pulasta.

Karnaluksista lähdimme kävelemään kohti vanhaakaupunkia, ja matkalla piti olla yksi lankakauppa lisää, mutta vahingossa kävelimme yhden korttelin verran ohi. Se ei kuitenkaan superhelteessä ja mahan kurniessa juurikaan haitannut, joten ruokailun jälkeen suunnistimme vielä erääseen vanhankaupungin lankakauppaan, Käsitöökamber Jolleriin (Müürivahe 11). Sieltä mukaan tarttui kaksi kerää aivan ihanaa pätkävärjättyä villalankaa, joka on jo muotoutunut kahdeksi lasten pipoksi. (Huomasin kahden vuoden jälkeen, että tupsukehikkosetistäni puuttui yksi osa pienestä tupsusta, joten tupsut puuttuvat vielä toistaiseksi.)

Sitten olikin jo aika kipittää takaisin laivalle. Paluumatka menikin mukavasti ostoksia hypistellessä ja jalkoja lepuuttaessa. Tämä oli ensimmäinen, mutta tuskin viimeinen, lankareissuni Tallinnaan ja tässä onkin listattu muutamia huomion arvoisia seikkoja ensikertalaiselle:

1. Jos aikaa maissa on vähän, kannattaa Karnaluksiin ottaa taksi. Tallinnan taksit on yhtä kieroutuneesti hinnoiteltu kuin Tukholmassa eli katso tarkkaan millaiseen taksiin hyppäät. Taksat on ilmoitettu autojen kylijissä ja ilman hinnasta sopimista taksimatkasta saattaa muodostua varsin kallis. Keltaiset "Taksot" ovat järkevästi hinnoiteltuja. Varmistimme vielä kuskiltamme kustannusarvion, joka oli 8 euroa tuo hinta piti. Varsin kohtuullista siis.

2. Karnaluks ei näy ulospäin kadulle. Reippaasti toimisto/varastorakennuksen ovesta sisään, portaat ylös ja soita kaupan ovikelloa.

3. Karnaluksin valikoima on valtava, joten varaa kunnolla aikaa. Kauppa on suuri varastomyymälä ja esillepano sen mukainen. Mieti etukäteen mitä tarvitset. Oma puikkovalikoima on parempi käydä huolellisesti kotona läpi etukäteen eikä miettiä paikan päällä, mikä koko sinulta puuttuikaan.

4. Varaa Karnaluksiin käteistä! Vain se kelpaa maksuvälineenä.

5. Jos kapasiteettia ja budjettia on jäljellä, pistäydy keskustan muissa lankaliikkeissä. Vanhassa kaupungissa ihastutti kaunis, yllä mainittu lankakauppa Käsitöökamber Jolleri.

7. Lisää vinkkejä ja tarkat reittiohjeet Karnaluksiin löytyvät täältä.

maanantai 27. elokuuta 2012

Koruja ranteisiin

Korupiikkien taivutusta on tullut harjoiteltua silmukkamerkkien teossa ja päätin ottaa seuraavan askeleen. Tämä rannekoru meni eräälle ystävälle 30-vuotislahjaksi. Korulle olisi ollut enemmänkin ottajia, joten näitäkin joutunee tekemään lisää.


Keksin paketoida korun Piltti-purkkiin. Täytteeksi laitoin sopivasti silkkipaperia, niin koru ei pitänyt kovaa meteliä itsestään. Tarkoitus oli hyödyntää koko purkki eli yritin maalata kannen tekstit piiloon, mutta se ei sitten aivan onnistunut. Paketti on kuitenkin täysin kierrätettyä, vähän jo nauratti oma touhu. Leikkasin kirpparilta ostamastani liian pienestä mekosta (50 sentillä kesämekon verran Finlaysonin kangasta, ei paha) ympyrän, josta tuli kansi. Leikkaan aina paidoista irti ne henkarilenksut ja tuo valkoinen nauha löytyikin tällaisesta nauhavarastosta. Kortti on origamiharjoittelun tulosta.


Tässä vielä tämä epäonnistunut kansiyritelmä. Tässä taitaa olla jo neljä kerrosta maalia päällä ja niin vaan teksti kuultaa edelleen läpi. Ei mennyt niin kuin Strömsössä.

tiistai 21. elokuuta 2012

Origamiharjoittelua

Olen aina ajatellut että origamit vaativat pitkää pinnaa ja on muutenkin sellaista näpertelyä, että en ole niitä ikinä edes halunnut kokeilla. Askartelin aikaisemmin kesällä ystäväni kanssa kortteja ja pakkohan se oli kuitenkin sitten kokeilla, kun kaverin tekemät origamisydämet olivat niin kauniita, samoin origamipaperit.

Aloitin sydämillä ja noin viiden sydämen jälkeen taittelu sujui jo ulkomuistista. Innostuin sen verran, että oli pakko jatkaa origamien harjoittelua vielä seuraavana päivänä. Olin säästellyt Marimekon mainoslehteä (sanomalehtipaperia), koska siinä oleville koko sivun kokoisille kangaskuoseille löytyy aina käyttöä. Tällä kertaa lehti pääsi origamikäyttöön. Paperileikkurilla oli helppo leikata paperista neliöistä ja YouTube on origamiohjeita pullollaan, joten nopeasti minulla olikin lisää sydämiä sekä mekkoja. Mekot jatkojalostuivat pian korteiksi ja nämä kolme korttia ovat kaikki jo matkanneet synttärisankareille. Näitä lisää!


Mekkojen paperi on Marimekon mainoslehdestä.

maanantai 20. elokuuta 2012

Insinöörin iltapuhde

Vaikka en ensimmäisenä määrittelekään itseäni koulutukseni kautta, niin kyllä minussa sen verran insinöörin vikaa on, että tykkään taulukoista. No onhan ne nyt todella käteviä! ;) Niinpä otin Tallinan lankareissusta oppia (siitä lisää lähiaikoina) ja taulukoin puikkovarastoni. En kuitenkaan tehnyt taulukkoa tietokoneella, jotain tunnelmaa tähän sentään piti saada. Nyt on sitten puikot järjestyksessä, ainakin paperilla.

torstai 16. elokuuta 2012

3,5 kg solmuja

Ostin sitten eilen 3,5 kg solmuja. Eli matonkuteita. Eilen ne näyttivät tältä.


Koira oli tietenkin aivan täpinöissään ihanasti heiluvista nauhoista.

Toivottavasti ne ovat pian kauniilla kerillä. Ja sitten vähän ajan kuluttua taas lattialla, mutta hieman kauniimpana...

Sain illan aikana kaksi vyyhtiä neljästä jo kerälle, mutta kolmas ei sujunutkaan ihan niin helposti. Alku ei lähtenyt käyntiin niin kuin pitäisi, mutta eiköhän sekin vielä saada asettumaan. Ja sitten on vielä yksi, jossa taitaa siinäkin riittää tekemistä. Mutta ei se mitään. Ajatukset ovat kauniissa pitsimatossa tulevan luku/neulenurkkaukseni ilona.

maanantai 13. elokuuta 2012

Korujen uusi tuleminen

Korut ovat olleet aikalailla taka-alalla viime vuodet, mutta tadaa, kesällä sitä taas innostui kaikenlaisesta. Tämä kaulakoru meni lahjaksi eräälle 3-kymppisiään viettäneelle ystävälleni. Korussa on siis neljä siimaa, ja kuhunkin tein solmuja noin 2-3 cm välein. Näihin solmuihin sitten laitoin pienen määrän pikaliimaa ja liu'utin helmen paikoilleen. Muut tarvittavat osat ovat solmusuoja x 2, lukko ja yksi välirengas. Simppeliä touhua, kunhan on tarkkana liiman kanssa. Esim. sormet on mukavan helppo liimata yhteen (nimim. Been there). Huomion arvoista on myös se, että helmien reiät eivät saa olla järin suuret, muuten tulee itku ja epätoivo, sillä helmi ei kovin helpolla tartu siimaan jos ympärillä on väljyyttä 10 siimalle (nimim. Done that). Lisäksi on hyvä muistaa, että ne solmusuojat pujotetaan siimaan ennen kuin kaikki siimat solmitaan yhteen (nimin. Been also there). 

Ensimmäisen tällaisen korun tein muutama vuosi takaperin itselleni ja siinä oli omat vastoinkäymisensä. Mutta tekemällä oppii ja nämä toiset onnistuivat jo oikein kivasti. Suosittelen kokeilemaan!





maanantai 2. heinäkuuta 2012

Sudenkorentoja

Vielä en ole tänä vuonna luonnossa näitä kauniita olentoja nähnyt, mutta hyvä että on korvikkeita. Bongasin kevään Ihana-lehdestä rautalangasta taiteillut sudenkorennot ja pakkohan näitä oli testata. Muuten varsin helppoa, mutta rautalanka oli aavistuksen liian taipuisaa. (Älkää kysykö minkä paksuista se oli, pakkauksesta ei näkynyt enää jälkeäkään. Mutta sellaista ohutta, mustalla muovilla päälystettyä tämä oli.) Näissä olevat helmet ovat olleet pitkän aikaa hylkiöinä, koska en oikein noista muovihelmistä tykkää koruissa. Mutta näihin ne sopivat viimein mainiosti. Joutuu ehkä tekemään näitäkin varastoon. Nämä korennot pääsivät Mummon synttärihortensiaa koristamaan.

keskiviikko 6. kesäkuuta 2012

Lasten synttärikortteja

Kevät on synttäreiden aikaa, ja kehittelin kummilapsillemme tällaiset pirtsakat kortit. 3D-eläinkuviot ovat tuliaisia New Yorkista ja jo nyt (heh) ne pääsivät käyttöön.



torstai 31. toukokuuta 2012

Bloggaajan paluu

No niin, joko nyt? Joko nyt kevään hullu työtahti olisi palautunut kutakuinkin normaaliksi ja sitä jaksaisi taas palata blogin pariin? Hoppas. Kaikki merkit ainakin viittaavat siihen. Nyt vaan on p-a-k-k-o päästä toteuttamaan itseään. Maanantai meni lähes maanisissa tunnelmissa kun normityöpäivän jälkeen tein vielä toisen työpäivän verran käsitöitä. Lyhensin kaverin housut, ompelin pussukoita, jatkoin lauantaina alkanutta origamiuraa, ja kun jo kertaalleen olin siivonnut kaikki tarvikkeet takaisin paikiolleen ja olin jo menossa nukkumaan, niin kaivoin esille vielä pari keskeneräistä korua ja tein nekin valmiiksi ja kokeilin vielä yhtä juttua... Voin kuulkaa kertoa, että seuraavana aamuna sitä taas ihmetteli kuinka hölmö sitä voikaan ihminen olla sille päälle sattuessaan. Mutta oli ihanaa!

Eikä tässä nyt sentään ihan pelkästään töitätöitä olla koko kevättä tehty, vaan kaikenlaista kivaa pientä on tännekin luvassa, kunhan saan valokuvat järjesteltyä. Jipii!

keskiviikko 28. maaliskuuta 2012

Lankainventaario

(Kyllä kyllä, hengissä täällä vielä ollaan, ollut vain hieman liian kiireistä, että olisin saanut tekemiseni blogiin asti. Ehkä tämä tästä taas.)


Mutta juu, tein juuri lähes täydellisen lankainventaarion ja kappas, sohvapöytäarkun kätköistä löytyi lankaa aika tasan 5 kg. Lisäksi vajaa kilo lähtee tuttuun tarhaan askartelutarpeiksi (vein jo aikaisemmin tänä vuonna kangasinventaarion ylijäämiä ja olivat iloisia, mahtavaa). Tiesin että lankaa on paljon, mutta ihan tuollaiseen en uskonut pääseväni. No, ostin lankaa viimeksi tammikuussa ja nyt vakaa aikomus on tyhjentää tuota varastoa ja ostaa uutta lankaa VAIN jos ihan oikeasti tiedän mitä aion tehdä ja milloin, ja vielä oikeasti toteutan työn. (Siksi tein vaikean päätöksen ja jätin kevään SNY-kierroksen väliin.) Katsotaan miten sujuu. ;) Semitarkka suunnitelma lankavaraston tyhjentämiselle on, mutta siitä hieman tuonnempana.

lauantai 4. helmikuuta 2012

Voi lanka

Mikä ihana on tämä lanka, jonka bongasin uusimmasta Suuri Käsityö -lehdestä. No se on tämä, Debbie Bliss Paloma. 60 % baby alpakkaa ja 40 % merinovillaa. Numerossa 2/2012 oli kaunis helmineulevillatakki (löytyy myös tuosta linkistä), miten ihana sellainen olisi... no, melkein missä tahansa värissä. Pieni angsti vaan on tuo langan hinta. Tuohon takkiin langat maksaisivat rapiat 90e. Auts. Onneksi tunnistan riskin, että langat eivät välttämättä ikinä pääsisi takiksi asti (vaikka lanka onkin mukavan paksua, 12 s = 10 cm). Aarrearkussani on jo yhden villatakin langat odottaneet jo pari vuotta. Olen hiljalleen jo luovuttamassa ja saattaapi olla, että tämän vuoden aikana tässä blogissa esittäytyy Novitan Puro-asusteiden sarja...

torstai 2. helmikuuta 2012

Kierrekauluri (vai tuubiksiko tätä pitäisi kutsua?)

Tämä kierrepipon kaveri eli kierrekauluri valmistui jo jonkin aikaa sitten, mutta nyt vasta se pääsee esittäytymään. (Nyt tämä setti on tosin hetken aikaa hyllyllä huilaamassa, sillä pakkaseen täytyy varautua hieman lämpimimmillä asusteilla.) Hetken aikaa tosiaan arvoin, minkä kokoisen kauluristani haluisin ja lopulta päädyin 200 silmukkaan, mikä tarkoittaa että kaulurin ympärysmitaksi tuli noin 90 cm. Ihan passeli pituus. Korkeutta kaulurilla on 20 cm. Mallineule on siis sama kuin pipossa, pipon ohje löytyy täältä. Lankana tässäkin kaulurissa on Isoveli ja puikot 5 mm pyöröt. En tiedä miksi olen hyljeksinyt Isoveli-lankaa, sehän on ihan mainio asustelanka!

torstai 26. tammikuuta 2012

Alelöytö

Satuin tänään kävelemään Tapiolan Suomalaisen kirjakaupan ohi, ja siellä oli loppuunmyynti meneillää. Pakkohan kirjakauppafanin oli astella sisään, eikä ollut hukkareissu. Mukaan lähti Kutsuvat kortit -kirja, joka maksoi vain 11 e. Lainasin tuon kirjan kirjastosta sen ilmestyttyä ja tykkäsin kovasti, en vain raaskinut sitä omaksi ostaa. Mutta nyt sitten raivaamaan tilaa kirjahyllyyn...

maanantai 16. tammikuuta 2012

Nirsoilua ja taas yksi pipo

Äskettäin valmistunut kierrepipo ei oikein sovi juuri ostamani toppatakin kanssa ja toissatalvelta oleva valkoinen pipo alkaa olla jo parhaat päivänsä nähnyt, joten oli taas tilausta pipolle. Tuloksena syntyi toinen kierrepipo viime vuonna hankitusta pinkistä kaulurilangasta eli Novitan Temposta. Pipo valmistui mystisen nopeasti, vaikka olikin pieniä työvälineteknisiä haasteita. Yhteen nopeaan työhön mahtui paljon nirsoilua. Syystä vai ilman?

Neljä vuotta sitten neulomisinnon puhjettua todella, ostin johonkin työhön 8 mm puikot (merkkiä en muista, joku perusmerkki). Puikot ovat palvelleet hyvin vuosien saatossa, viimeksi jouluksi valmistuneita lovikkalapasia tehdessä. Viime viikolla eräänä iltana loin tämän tuoreimman pipon silmukat puikoille ja voi hyvää päivää, miten takkuista oli meno. Silmukat eivät liikkuneet puikoilla ja sitten niitä siirrellessä puikolta hujahti yksi jos toinenkin silmukka. Huoh. Tähän asti olen tehnyt pipot sukkapuikoilla eikä "saumoja" ole jäänyt näkyviin. Keltaista kierrepipoa tehdessäni huomasin kuitenkin puikkojen viimeisten silmukoiden löystyvän ja päätin kokeilla pyöröpuikkoja. Ostin Addin pyöröt ja niillä neulominen olikin ihanaa ja jälki oli siistiä. Tunnin takkuilun jälkeen päätin siis ostaa seuraavana päivänä pyöröpuikot. Kävin eräässä toisessa lankakaupassa, ja heillä ei ollutkaan Addin puikkoja (myyjä ei ollut ikinä edes kuullut koko merkistä, hmm). No, ostin bambuiset Prymit ja mjaa, ihan jees. Vähän oli tukkoisaa menoa edelleen. Ei olisi haitannut jos puikoilla olisi ollut yksi mallikerta eli 4 s enemmän, mistä tietysti ajattelin, että teenkö jotain lasten kokoa sillä keltaisessa pipossa 60 cm pyöröt olivat juuri sopivan (40 cm pyöröt tuntuvat vain niin pieniltä, kaapeli ei mitenkään riitä mukavaan neulomiseen). No, valmiin pipon ympärysmitta oli kuitenkin sopiva (Tempolla 52 s, vrt. Isoveli 80 s), mutta harmittavasti pituutta pipolla olisi voinut olla 0,5-1 cm lisää. Mikä taas on sekin mystistä, koska olen aina nuo päänmyötäiset pipot kaventanut 18 cm jälkeen. No, en kuitenkaan jaksanut purkaa ja tehdä loppua uusiksi, sillä pipo tosiaan valmistui kaikesta puikkodraamasta huolimatta supernopeasti, vähän niin kuin vahingossa. Juurihan minä hain kaupasta ne pyöröt, toivoin puikoille muutamaa silmukkaa lisää ja hups, nyt se olikin jo valmis. Jos pipo ei tuosta veny käytössä (mitä ne yleensä aina tekee), niin annan pipon jollekin pienempikalloiselle ja teen uuden. Mutta tässä se siis on, Temposta tehty, muutamassa tunnissa valmitunut pipo. Tupsua tähän ei taida tullakaan, että ei tule hupun kanssa ongelmia.


sunnuntai 15. tammikuuta 2012

Ihana sunnuntai

Ote ihanasta sunnuntaista: neulominen nojatuolissa ikkunan äärellä kirkkaassa päivänvalossa, villasukat jaloissa, sivupöydällä höyryää kuppi teetä, koira järsii vieressä intohimoisesti puruluuta ja stereoissa soi hyvä musiikki. Kyllä kelpaa.

keskiviikko 11. tammikuuta 2012

Lovikkalapaset

Tässä ne nyt ovat, elämäni ensimmäiset lapaset! Tämänkin ohjeen bongasin sattumalta Novitan sivuilta, ja päätin tehdä lapaset pukinkonttiin. Terminä lovikkalapaset on minulle vieras, pienenä niistä puhuttiin Lapin lapasina, ainakin täällä Helsingissä. Hyvin lapaset kuitenkin onnistuivat ja valmista tuli ihanan nopeasti, kun lankana oli kaksinkertainen Novitan Huopanen. Ainoa tänka på oli peukalon silmukoiden poimiminen, mutta kyllä siitäkin selvittiin. Joskus yläasteella tein sormikkaat, mutta niiden tekemisestä en muistakaan muuta kuin sen, että sormien neulonta oli rasittavaa. Pakko mainita, että kyseiset sormikkaat ovat edelleen käytössä, joten kyllä siinäkin työssä onnistumisprosentti oli melko hyvä. :)

sunnuntai 8. tammikuuta 2012

Pussukoita

Tein aikaisemmin syksyllä yhden pussukan vanhasta paitapuserosta. Näytin sitä eräälle työkaverilleni, joka tykästyi siihen kovin ja tilasi neljä pussukkaa joululahjoja ajatellen. Muuten näitä on kiva tehdä, mutta vielä kun oppisi helpon tavan kiinnittää kangas tuohon metalliklipsiin... Ruutu- ja raitapussukat on tehty kokonaan vanhoista paidoista, yhdessä olen hyödyntänyt erään hameen jämäpaloja ja yksi on ihan iskemättömästä kankaasta. Kaikkien pussukoiden vuorina on valkoista paitapuseroa. Yhdestä paidan hihasta saa yhteensä kuusi kappaletta pussien osia eli yhteensä 1,5 pussukkaa. Ei paha. Muitakin paitapuseroiden kierrätysvinkkejä otetaan vastaan! Eilen avomieheni antoi käyttööni taas yhden kivan ruutukuosisen paitansa sekä viininpunaiset samettihousut. Mitäköhän niistä keksisi? 

lauantai 7. tammikuuta 2012

Vielä vähän joulufiilistelyä

Loppianenkin meni jo, mutta vielä täyty palata hetkeksi joulutunnelmiin. Tässä vielä joitakin paketteja, joissa hyödynsin samaa nuotti- ja voimapaperia kuin jo aikaisemmin postaamissani paketeissa.  Nuottipaperi sai paljon kehuja, joten täytyy hyödyntää sitä jatkossakin. Hamstraaminen ottaa välillä itseänikin päähän, sillä asuntomme ei ole mikään säilytyksen tilaihme, mutta olinpahan tyytyväinen, kun laatikoista löytyi kesällä synttäripaketistani talteen napattua punaista niintä. :) Kaikkiin paketteihin sitä ei riittänyt, ja yhteen leikkasinkin koristeeksi suikaleen pussukoista tutuksi tullutta paitakangasta.


Tämä paketti poikkesi täysin muusta linjasta, mutta halusin välttämättä testata paketin ompelemista. Ompelin siis ensin takasauman ja sitten toisen päädyn, minkä jälkeen sujautin lahjan pussukkaan. Sitten kiinnitin villalangalla ja parilla pistolla samasta paperista leikatun pakettikortin virkaa toimittaneen pyörylän kiinni ja ompelin toisen päädyn kiinni.  Ja varsin hauska siitä tulikin, tosin ompelukoneen neula taitaakin mennä vaihtoon.

Joulupallojakin tuli tökittyä muutamaan talouteen, mutta olin niin paketoinnin vimmassa, etten tajunnut ottaa niistä kuvia. Tarvikkeita on edelleen jäljellä, joten ensi jouluna sitten taas. Monestako kodista te muuten bongasitte norjalaisia joulupalloja? Minun saldoni taisi olla kolme. :)

Uusi pipo on täällä

Ja uusi vuosi ja talvi! Alkuviikosta valmistunut pipo pääsi tänään aamulla ensi kertaa tositoimiin, kun maa oli viimeinkin valkoinen ja pakkastakin oli pari astetta. Kyllä kelpasi. (Käytin muuten ensimmäistä kertaa Addin pyöröpuikkoja ja täytyy sanoa, että nyt ymmärrän, mistä se kaikki meuhkaaminen johtuu.) Tarkoituksena on tehdä samalla kuviolla myös tuubikauluri, mutta en ole vielä osannut päättää minkä kokoisen siitä tahtoisin. Lankaa on käytettävissä Menitasta hankitut viimeiset kolme kerää tuota keltaista Isoveljeä. (Olen jo pitkään etsinyt kirkkaankeltaista villalankaa, mutta sitä ei taida vain olla! Tämä leijonankeltainen on lähimpänä sitä mitä haluaisin. 7 veljestä keltainenkin on jotenkin sellainen hailakka...)


Pipon ohjeen löysin Novitan sivuilta (tosin tein alkuun vain 3 cm joustinneuletta ohjeen 6 cm sijaan). Olen jo pidemmän aikaa miettinyt, että haluaisin tuollaisen kierrepipon ja nyt joku oli tehnyt kaiken mietintätyön puolestani ja vielä sijoittunut mallillaan kolmen parhaan joukkoon tupsupipokilpailussa. Onnittelut ja kiitokset!