SNY-kierros valmis

Nyt on sitten SNY-kierros osaltani valmis. Minullehan ihania paketteja lähetti Leena, ja itse ilahdutin (ainakin toivottavasti :) ) Katjaa. Kivaa oli jälleen, toivottavasti myös muilla osallistujilla. :)

Nappikauppa Helsingissä

Aina Kuopiossa käydessäni on pakko käydä visiitillä kertakaikkiaan hurmaavassa Nappi ja nauha -kaupassa ja kaivannut Helsinkiin samankaltaista putiikkia. Ja mitä näinkään tällä viikolla, kun kävelin Yrjönkatua. Nappikaupan! Nappitalo on ilmeisesti piilotellut jossain muualla Helsingissä parikymmentä vuotta, mutta nyt viimein löysin sen. En ehtinyt sisään, mutta täytyy ehdottomasti käydä tutustumassa paikkaa. Vähän pelottaa kyllä.

Joulupaketteja

Vaikka kaupallinen joulu saa minut voimaan pahoin, niin kyllä vain jouluun kuuluu antamisen ilo. Pidän aineettomista lahjoista (kokataan yhdessä sushia, käydään teatterissa tai syödään vähän paremmassa ravintolassa), mutta koska tykkään tehdä lahjoja itse ja tukea pieniä käsityöyrittäjiä, niin lahjat ovat näinkin isoja.

Ja nyt on joulun ensimmäiset lahjat paketoitu. Viime vuoden tapaan paketoinnin teema näyttää olevan kierrätetyt/kierrätettävät materiaalit. Olen pitkin vuotta säästänyt erilaisten pakkausten pahvilaatikoita ja nyt onkin mukava nauttia helposta ja siististä paketoinnista. Ostin kesällä kirpputorilta vanhan nuottivihon muutamalla eurolla ja nyt hyödynnän sitä. Nauhana olen käyttänyt luonnonvalkoista hylkiölankaa (täytyy vielä tonkia varastot, jos löytyisi punaista). Pakettikortin punainen tausta on 4x7 cm ja sen siihen liimattu nuottipalanen on muutaman millin pienempi. Teksti on luottoleimasimieni jälkeä. Toisessa paketissa on lisukkeena askartelemani heijastin. Ihanat palmikkosukat on piilotettu toiseen paketeista.

Kolmas kierrätyskonseptini on viime keväällä töistä bongaamani voimapaperi. Sitä on noin pari neliötä, joten kyllä siihen muutaman lahjan käärii. Ensin ajattelin leimata siihen jotain kuvioita, mutta ainakin nyt päädyin tähän ratkaisuun. Suikale nuotistoa sekä ruutunauhaa. Pakettikortti tulee toistamaan samoja värejä ja aiheita. Lisäksi laitan vielä koristeeksi Naisten joulumessuilta hankkimani pienen keraamisen lintukoristeen, mutta se tapahtuu vasta kun paketti on matkannut 400 km koilliseen (ja siellä olisi sitten parempi olla lunta). Paketti muuten kätkee sisälleen Silmu-kaulurin. Lapselle menevä paketti pitää olla värikkäämpi, mutta tonttupaperia ei tästä taloudesta löydy, joten punainen saa kelvata. Paketit saavat toimia joulukoristeina kunnes lähtevät maailmalle. :) Pakettejahan voisi koristella vaikka miten, mutta laitan suurempaa rekvisiittaa vain niille, joiden tiedän ottavani nauhat, napit yms. muut härpättimet talteen.

 

Viimeinen SNY-paketti

Voi ihanuus, posteljooni oli varmasti jatkuvasta kaatosateesta tympääntyneenä päättänyt olla raahamatta SNY-pakettiani takaisin postiin ja jättänyt paken talkkarimme hoiviin. Säästyin siis itse sateiselta matkalta postiin, mahtavaa.

Ja voi ihanuus, mitä kaikke ihanaa SNYni (joka tosin ei ole enää salainen) oli pakettiin mukaan laittanut! Heijastin, puolukkasaippua, poronpapanoita (eli siis rusinanameja), teetä, enkelinameja (ei, emme syöneet niistä osaa ennen valokuvausta...), Sodankylän voiveitsen, koukkuamiskoukun ja ohjeet sekä ah, neljä kerää aivan mahtavan väristä Maija-lankaa! En olisi itekään osannut valita värejä paremmin. :) Olen kyllä lukenut koukkuamisesta, mutta en ole ikinä kokeillut. Mutta nytpä täytyy kokeilla, eiköhän se tuosta avaudu.

Ja nyt onkin sitten aika paljastaa, kuka näitä huippupaketteja on minulle pitkin syksyä lähettänyt. Se on ollut Leena. Kiitos paljon ja mukavaa joulun aikaa sinne pohjoiseen (puhisen talvikateudesta täällä)!

Ihanat palmikkosukat

Tässä ne nyt ovat, pitkään hautuneet, ihanat palmikkovillasukat! Projekti kypsyi mielessäni noin vuoden ennen kuin sain aikaiseksi aloittaa sukat ja niin ne nyt vaan syksyn aikana ovat valmistuneet. Ensimmäinen palmikkotyöni sitten yläasteen, vau. Lankana on valkoinen 7 Veljestä ja ohjeen löysin aikoinani Novitan sivuilta. Varresta tuli melko napakka, joten näitä ei niin vain vedetä housunlahkeiden päälle, mutta ehkä nämä muutenkin ovat enemmän koti- kuin saapassukat. Ja vaikka näistä sukista paljon tykkäänkin, niin nämäkin löytävät tiensä pukinkonttiin. Vähän niin kuiin Silmu-kauluri oli niin äitini oloinen, nämä sukat ovat aivan avomieheni äidin oloiset.

Eräällä lennolla lentoemäntä ihastui näihin sukkiin aivan täysin, harmittaa etten tajunnut niitä hänelle kaupata. ;) Samalla lennolla vieressäni istunut mies vaikutti hyvin tuohtuneelta, kun puiset puikot saa tuoda koneeseen. Ilmeisesti hän koki olonsa uhatuksi, kun minullekin asiasta piti valittaa...

Synttäripake

Avomieheni äiti täytti tällä viikolla vuosia, joten oli jälleen aika paketoida lahja ja tehdä kortti. Lahjaksi annoimme Satu Taskisen Täydellinen paisti -nimisen kirjan (Teos, 2011), joka voitti juuri Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon. Kirja on mukavan helppo pakattava (joskin se paljastaa helposti itsensä), ja se sai käärökseen tällä kertaa kultaisilla raidoilla koristellun ruskean paperin. Kortti-idea syntyi viime keväänä, kun lähetin SNY-parilleni HootHootille synttärikortin, mutta miksipä hyvää ideaa ei voisi käyttää uudelleen. Kuva on ihan netistä kaivettu ja tulostettu, ja lisäksi valkoista korttipohjaa on hieman sävytetty leimasinmusteella sekä hileliimalla. Tämä kortti on tavanomaista korttipohjaa hieman pienempi. Nauhana on niintä. Kokonaisuus on mielestäni mukavan harmoninen. Onko vika vain minussa, alkoi tehdä mieli samppanjaa...

Herkullinen paketti.

Naisten joulumessut on niin must

Mitä olisikaan joulukuu ilman Naisten joulumessuja? Vaikea sanoa. Naisten joulumessut ovat olleet osa minun ja parin ystäväni jouluperinteitä jo monen monta vuotta. Messuilla on ihana tunnelma, kun pienet yritykset ja harrastelijat (kaikki naisia siis) myyvät toinen toistaan ihanampia tuotteita, ja joulu on jo aika lähellä. Kävimme messuilla jo eilen, heti avauspäivänä, ja mukaan tarttui yhtä sun toista. Kaunis kranssi oveen, käsintehtyä saippuaa, ihanaa lakua, postikortteja, lintuaiheinen kuusenkoriste äidilleni (lintuesineet ovat meidän juttu), huovutettu sydänkoriste, nappikorvikset...


Mikäli liikut Helsingin suunnalla, suosittelen lämpimästi Naisten joulumessuja Wanhassa Satamassa Katajanokalla. Messut ovat auki 2.-6.12. pe-ma klo 10-18 ja ti 10-17. Liput 5 e ja 1 e.

Silmuja ja Silmua

Ei näy talvesta merkkiäkään täällä Helsingissä, ja silmuja pukkaakin taas luonnossa. Tämän lisäksi Silmu on päässyt puikoille. Sain lokakuussa Salaiselta neuleystävältäni kolme kerää Novitan Silmu-lankaa, jonka neuloin kaulurin muotoon. Loin 120 silmukkaa ja neuloin 8 mm pyöröpuikoilla tasona ainaoikeaa, kunnes huivin korkeus oli 25 cm, minkä jälkeen ompelin päät yhteen ja tadaa - kauluri on valmis! Lankaa meni 2,5 kerää. Kauluri menee löysästi kaksi kertaa kaulan ympäri ja on ihanan muhkea lämmittäjä. Tarpeen vaatiessa toisen kierroksen voi myös nostaa pään ympärille suojaamaan viimalta. Silmun neulos ja juuri tämä väri sopii äidilleni kuin nenä päähän, joten äipän joululahjaa ei tarvitse enää miettiä. Tai no, paketointi ja kortti vaatii vielä hieman pohdintaa. :)

 

 

 

 

 

Silmu-kauluri edestä...

... ja takaa.

Kortti neulovalle ystävälle

Eräs neulova ystäväni muutti pari vuotta sitten Sveitsiin (ranskankieliselle alueelle) ja kaipailee aina välillä Novitan lankoja. Pistettiin parin muun kaverin kanssa synttäripaketissa menemään muutama kerä lankaa, uuden Novitan sukkalehden ja puikot, ja annettiin tehtäväksi toteuttaa ranskalaiset kantapäät. Kortti-idea tuli eteen aivan sattumalta: löysin avomieheni isovanhempien kirjahyllystä vanhan Marttojen kalenterin, jossa oli ihania vanhoja valokuvia, ja mikäs se lankojen matkaan paremmin sopisi kuin lankaa kehräävät naiset. Hieman vain lisäsin pinkkiä tehosteväriksi ja leimasin yhden napin koristeeksi. Mistä löytäisi lisää tällaisia kuvia? Tuntuu tyhmältä ostaa askartelukaupasta "vintagepaperia", kun jossain kätköissä on vaikka kuinka paljon ihan aitoa vintagea...

Joulupallot on pop

Ilmeisestikin. Norjalainen mieskaksikko tuntuu olevan joka paikassa ja tulipa villaisista joulupalloista innostuttua itsekin viime viikolla. Kyseessä tosin ovat styroksipallon päälle tökityt huovutusvillapallot, mutta joulupalloja ne on nekin.

Työpaikalla jatkettiin viime vuonna alkanutta, aivan mahtavaa perinnettä, ja viikko sitten maisteltiin talon naisten kesken suklaata ja viinejä sekä askarreltiin näitä joulupalloja ja heijastavia koristeita (heijastimiksi niitä ei saa kutsua, koska eivät ole virallisesti testattuja). Viime vuonna tehtiin kranssit. (Ja ei hätää, firman miehillä on sitten omat juttunsa.) Mukavaa oli taas, ja oli hauska huomata että käsitöitä harrastamattomatkin naiset olivat innoissaan!

Paikalla meitä oli askartelussa opastamassa neljä Sinellin työntekijää. Jopa minä innostuin "huovuttamisesta" ja tökin kaksi palloa. Oli kyllä helppoa ja nopeaa. Styroksipalloon siis tökittiin tehokkaalla monen neulan pistimellä huovutusvillaa, ja sitten kortisteltiin oman maun mukaan. Pysyin itselleni tunnollisena ja toteutin mottoani "yksinkertainen on kaunista". Joskus mielenhäiriössä ostamani huovutusvillat ovat edelleen laatikon pohjalla, joten voipi olla, että näitä tulee tässä vielä tehtailtua... Lisäksi teimme huopaheijastimia Big Shot -kuvioleikkurin ja silitettävän heijastinkankaan avulla. Ensimmäistä kertaa pääsin käyttämään tuota masiinaa ja olihan se ihan äärimmäisen kätevä. Mutta varmaan pitäisi askarrella ammatikseen, ennen kuin sellaisen ja kaikki ne sata ihanaa terää raaskisin ostaa. Tässä illan aikaansaannokset:

Postikortti SNY:ltä

... odotti jälleen kotona. Kiitos! :)

Kortteja arkistojen kätköistä

Meinasi unohtua nämä kortit blogista, joten korjataanpa tilanne. 

Oltiin alkusyksystä piiitkästä aikaa rippijuhlissa, ja harmaa-punasävyinen paketti sai seurakseen kuvassa oikealla olevan kortin, toinen jäi varastoon. Korteissa on hyödynnetty ihan vain ääriviivatarroja ja erivärisiä papereita.

Nimenvaihdos

Nyt olo omassa blogissa on vielä kotoisampi, kun otin käyttöön paremmin itseäni kuvaavan nimimerkin eli Neuloja on tästä eteenpäin Riikpa. Lisäsin mukaan myös sähköpostiosoitteeni, johon voi otta yhteyttä jos siltä tuntuu. Tervetuloa Riikpan matkaan tutut ja uudet lukijat!

Marraskuun SNY-paketti

Kylläpäs aika rientää - nyt hain jo toiseksi viimeisen SNY-paketin tällä kierroksella. Tällä kertaa paketti sisälsi tälläisiä ihanuuksia: jännittävää lentävää sukkalankaa eli kerän Flying Saucers -lankaa (tuota ihanaa 2113 väriä), Neulo ja rentoudu -kirjan, tarpeeseen tulevat puikkojen niputtajat (hienoja termejä, myönnän), mittanauhan (myöskin tarpeeseen, minne kaikki mittanauhat aina katoavat?), suuren puunapin sekä herkkujuomien valmistusaineita. En ole ennen kuullutkaan tuosta langasta, joten mielenkiinnolla otan sen työn alle - tosin vasta joulun jälkeen (päässä surisee tuhatsata joululahjaideaa). Ja väri on niin minua! Kiitos!

 

Toivottavasti ehdit itsekin tutustua kirjaan, voimia sinne, SNY:ni!

Hääaskartelua

Veljeni ja hänen morsiamensa häät eivät olleet perusprinsessaunelmahäät, vaan juhlissa oli kunnon rock-meininki. Yritin tarjoutua korttiavuksi, mutta kutsut lähtivät sähköpostilla (hääkutsu oli kuin keikkajuliste). Sain kuitenkin luvan askarrella ohjelma- ja menukortit pöytiin. Värimaailma ratkesi kuin itsestään, kun istuimme äitini luona iltapalalla. Kun kysyin väreistä, morsian mietti hetken, katsoi sylissään olevaa Marimekon (?) serviettiä ja totesi: tällaiset. Sulhanen oli samaa mieltä ja niinpä oli helppoa kävellä askartelukauppaan ja napata mukaan sopivan väriset paperit.

Väripaletti. Punainen sävy hylättiin liian jouluisena.

Menukortit olivat siis kolmesivuisiksi taiteltuja A4:ia, jotka liimattiin yhdeltä sivulta kolmioksi (loppumuotoilu tapahtui vasta juhlapaikalla). Nuuttasin jäykemmän paperin hienosti virkkuukoukulla 9,5 cm välein, jolloin kääntövaraksi jäi reilu sentti. Menu-kappale on 8,5 cm leveä ja 20 cm korkea, musta taustapaperi vastaavasti 9 cm x 20,5 cm. (Paperileikkurini ensimmäistä kertaa tositoimissa, luksusta!) Ohjelma-puolella mitoitus oli hieman kapeampi, eli taustapapereiden värejä näkyy reilummin. Molemmissa on koristeena leimasinkuvioita rock-aiheisesta leimasinsetistä, joka minulta löytyi jo valmiiksi. Kolmannelle sivulle tuli kuvia päivän päähenkilöistä, kaikkiin kortteihin erilaiset.

 
Plaseerauskortit olivat varsin simppelit. Leimasin 1,5 cm leveisiin paperisuikaleisiin vieraiden nimet yksittäisillä kirjaimilla ja nämä lappuset sitten sidottiin "hääkarkkien" ympärille juuttinarulla, jolloin lopputulos on mukavan rouhea. Hääkarkit pariskunta oli korvannut 4 cl:n pikkupulloilla; jälkiruokajuoma oli siis jo valmiina pöydässä. Etiketit toistivat kutsujen teemaa.

Oli kyllä mahtavat häät, aivan täysin pariskunnan näköiset! Morsiamen hääpuku oli muuten morsiamen äidin tekemä, tykkäsin!

Nopea ja helppo pipo x 2 lasipurkissa

Tein veljelleni jä tämän morsiamelle häälahjan lisukkeeksi pipot. Värit poimin suoraan juhlien väreistä.

Pipot on helppo ja nopea tehdä, ja näitä on tullut tehtailtua jo muutaman vuoden ajan. Alkuun muutama krs 1o 1n -joustinta. Sitten 1. krs oikein, 2. krs 1 o 1n ja näitä sitten vuorotellaan, kunnes pipo on lähes halutun korkuinen (näissä kavennukset aloitettu kun pipon korkeus on n. 18 cm). Kavennukset tehdään yhteensä vain kahdella kerroksella kaventamalla joka toinen silmukka. Näiden kahden kerroksen väliin yksi kerros oikeita silmukoita. Tässä lankana on Novitan Kelo ja silmukkamäärä 50 ja 52 (puikot 8 mm). Paksusta langasta tehtynä pipot valmistuu todella vauhdilla, sopii minulle! (Ohje löytyy muistaakseni parin vuoden takaisesta Novitan talvilehdestä.)


Paketoin lahjan vanhaan lasipurkkiin, maalasin vain kannen mustaksi. Näpertelyä kerrakseen oli kortissa... Sain idean 101 Nya ideer -lehdestä, jossa oli tehty kirjan sivuista kolmiulotteinen mekko. Yritin taitella miehen pukua samankaltaisella tekniikalla, mutta hermot eivät kestäneet, vaan päädyin liimaamaan "etu- ja takakappaleet" toisiinsa kohotarrapaloilla.

Joulukortteja

Nyt on sitten jouluvalmistelut aloitettu. Viime vuonna aloitimme äitini kanssa joulukorttiperinteen, jota jatkoimme viime viikolla. Myönnän, että ajankohta on melko aikainen, mutta äitini on lähes koko marraskuun reissussa, joten parempi olla hyvissä ajoin. Askartelimme muutamassa tunnissa yhteensä noin 40 korttia. Aika sarjatuotannolla mentiin, mutta se sallittakoon. Muutamassa kortissa on käytetty viime vuonna talteen ottamaani lahjapaperia. Toinen kuosi jäi vielä odottamaan laatikkoon. Suosittu korttipohja oli edelleen kierrätyspaperista tehty ruskea, maanläheinen pohja.

Fyysinen posti on parasta

Kiitos kortista, SNYni! Oikea postikortti piristää aina kummasti. Ja kyllä minä kissoistakin tykkään. :)

Pussukka paidan hihasta

Tässä taannoin osallistuin polttareihin, ja mukaan menoon tarvittiin pussukka, johon morsian pystyisi keräämään salaperäisiä sanalappuja. Käytöstä poistuneita paitoja löytyy meiltä vino pino ja keksinkin ommella paidan hihasta perinteisen kukkaron. Olen taipuvainen lievään suurpiirteisyyteen, mutta täytyy sanoa, että tämä onnistui niin hienosti, että morsian kysyikin spontaanisti, että onko tämä Glope Hopen. Ja pussukan tekijä myhäili tyytyväisenä... Suuntaviivoja tekemiseen sain Ihana-lehden numerosta 4/2010.

SNY ja lokakuu

Jippii, hain eilen postista SNY:ni toisen paketin ja tätä kaikkea ihanaa se sisäsi:

Eli paketista kuoriutui kolme kerää kerrassaan jännittävää Novitan Silmu-lankaa (täytyypä vielä katsella ohjeita sillä silmällä), palmikkopuikot, silmukkapidike (mikä lie oikea nimi), paperia askarteluun, yhtä lemppariteetäni sekä tuikkuja syksyn pimeneviin iltoihin. Ihan mahtava paketti, kiitos!

(En tiedä mikä kommentoinnissa on tökkinyt, kyllä sen pitäisi toimia.)

Kortti SNY:ltä

Kiitokset SNY:ni postikortista! Olin viime viikon työmatkalla, oli hauska tulla kotiin, kun olinkin itse saanut kortin. :)

Minäkö hamsteri?

Eräänä kesäiltana etsiskelin sopivia lankoja Severiin ja tuskastuin kun lankoja löytyi vähän sieltä täältä. Päätin sitten kasata kaikki lankani olohuoneen lattialla ja tehdä perusteellisen inventaarion. Ai mulla onkin näin paljon näitä lankoja... Tämän jälkeen olen käynyt lankaostoksilla vain kerran (no okei, lankahyllyjen välissä olen silti luurannut useaan otteeseen). Mutta nytpä on sitten langat järjestyksessä nerokkaan arkkumallisen sohvapöydän sisällä lankalaaduittain järjestettynä.

Leivosrasiasta lahjapaketiksi

Toiselle synttäribrunssisankarille annoin lahjaksi Titimadamin merihevosriipuksen. Kuin tilauksesta sain eräältä ystävältä tuliaisiksi macaroneja tukevassa laatikossa, josta heti aistin potentiaalin vaikka mihin, ja niinpä merihevospaketti oli lähes valmis. Ystäväni lempivärit ovat musta, valkoinen ja laivastonsininen, joten ei ollut vaikeaa päättää, minkä väriseksi rasian maalaisin. Varastosta löytyi mustaa ja valkoista askartelumaalia, joten ensin maalasin rasian pariin kertaan, minkä jälkeen leimasin siihen valkoista pitsikuviota. Hieman harmittaa, että ei ollut testipintaa tarjolla, joten hieman suhruksi meni leimailun kanssa, mutta lopputulos oli kuitenkin varsin tyylikäs. Ja jottei riipus ei olisi kolissut rasiassa aivan hurjasti, kääräisin meripollen silkkipaperiin (joka oli naturligtvis jo kertaalleen käytetty). Kortin mittakaava lähti paketista ja käänteiset värit ja sama yksinkertaisuus toimi mielestäni erinomaisesti. Pääsin viimein käyttämään aikaisemmin kesällä ostamaani leimasinkirjainsarjaa (näyttääkö fontti tutulta...?). Olen kynällä taiteilussa aivan tumpelo, joten mikä olisikaan kätevämpää kuin leimasimet!

Ennen.

Jälkeen.

Syksyn ensimmäinen SNY-paketti

Kyllä kannatti eilen raahautua ylipitkän työpäivän jälkeen tihkusateessa postiin. SNY:n syyskuun paketissa oli aivan ihanaa Hämeenlinnassa värjättyä Mokkasukka-lankaa, käsirasvaa (kelien kylmetessä ylitän helposti suurkuluttajan rajan), suklaata (kätevä pakkaus, kun siitä ei nää että sisältö on jo melkein syöty) ja bonuksena vielä neulottu käsipyyhe, joka löysi jo paikkansa uunin kahvasta. Ja miten ihana kortti! Kiitoket SNY:lleni!

Vanhenemisen hauskuus

Tuossa pari viikkoa takaperin vanhenin taas kertaheitolla vuodella. Juhlistin synttäreitä tänä vuonna yhteisellä synttäribrunssilla erään kaverini kanssa. Tarjoilut onnistuivat täydellisesti, porukka viihtyi ja päivä oli aivan ihana. Ja vaikka lahjat ovat juhlissa sivuroolissa, niin pakko on nyt vähän hehkuttaa. Ensinnäkin, olen nykyisin onnellinen paperileikkurin omistaja. Korttiviikonloppu on luvassa syksyn aikana... Lisäksi sain Martha Stewartin askartelukirjan (ei lopu askarteluideatkaan ihan heti kesken) sekä lahjakortit Menitaan ja Sopiva shoppiin, jossa vierailen säännölliseti. Lisäksi eräs lahjanantaja oli vieraillut Mereijassa ja löytänyt sieltä mm. Haminan Taito Shopista bongaamani korun oikean värisenä. (Oli muuten aivan ihana paketti, josta en kyllä tajunnut ottaa kuvaa.) Kyllä kelpaa! Ja edelleen tulee superhyvä fiilis kun mietin tuota päivää. Nyt kaikki brunsseja järkkäämään!

Ihana yllätys!

Postia on aina kiva saada, mutta erityisen hauskaa se oli tänään, kun sain kirjeen ja kivat korvakorut SNY:ltäni. Ihan huippua, kiitos! (Ja pakkohan oli postileima tarkistaa, mutta ovelasti paikkakunta ei käynytkään ilmi.) Monta työtä on puikoilla eri tilaisuuksiin (matkustus, kotisohva, työmatka), mutta yleensä aina on se yksi päätyö. Ja ties kuinka monta työtä sitä onkaan suunnitteilla... Seuraavaan neulepostaukseen saattaa tosin mennä vielä hetki, sillä kesällä uppouduin vielä enemmän kirjojen ihanaan maailmaan ja nyt töiden jatkuessa lukeminen ja neulominen kilpailee tiukasti keskenään. Viime viikolla kävin työmatkalla Kokkolassa ja jaoin yhteensä 8 tunnin junamatkan tasaisesti lukemiselle, neulomiselle ja nukkumiselle. Parhautta. :)

Hip hei, uusi SNY-kierros

Huh huh, menipäs tiukoille tämän syksyn SNY. Havahduin toissa viikolla, että varmaan kohta pitää ilmoittautua. Viime viikonloppuna en muistanut / ehtinyt, maanantaina täyttelin kaavaketta ja pari tuntia ennen aikarajaa sitten taas muistin asian. Iloitsin että muistitikullahan on jo lähes valmis ilmoittautumispohja, mutta sitten tajusin jättäneeni sen ja siinä olevan lähes valmiin ilmokaavakkeen iltapäivällä asiakkaan luokse. Kakkupohjan leipominen oli kesken, joten melkein luovutin, mutta sitten ajattelin, että SNY sopii syksyyn kuin nenä päähän, ja viimeisillä voimilla täyttelin kaavakkeen (onneksi löytyi kevään tiedosto). Mutta ehdinpäs, ja nyt taas innolla mukana.

Kummilahjaksi seepra

Jaahas. Lomat lusittu ja niin pois päin. On varmaan aika jälleen aktivoitua tietokoneen kanssa.

Tein kummipojalleni kastelahjaksi tällaisen veijarin. Bongasin Severi Seepran ohjeen kirjasta Neulo ja huovuta leluja. En tiedä oliko vika minussa, käännöksessä vai ohjeessa, mutta vähän piti soveltaa, jotta Severi sai edes jokseenkin oikean näköiset muodot. Mutta aikamoinen söpöliini siitä tuli!

Lankana käytin ruskeaa 7 veljestä ja kaunista savunharmaata Janne-lankaa. Tykästyin väriyhdistelmään kovasti, joten saattaa olla, että ensi talven villasukista löytyy näitä samoja värejä. En huovuttanut Severiä, koska käsin huovuttaminen on jotain, mikä ei ole minua varten.

Olin jo etukäteen päättänyt pakata Severin kenkälaatikkoon Kalevalan kummilusikan kanssa, mutta Severistä tulikin niin iso, että jouduin käyttämään lievää väkivaltaa, jotta sain sullottua tyypin laatikkoon. Ja koska kortti oli vihreä, lahjapaperinkin täytyi olla vihreää. Hyvin erottui vaaleansinisten pakettien joukosta.

Takaisku Tammisaaressa

Käynnit Tammisaaressa kuuluu kesään. Samoin pieni ostoskierros. Nyt kierros sai tympeän alun, sillä torin kulmalla odotti tyhjä liiketila: askartelukauppa Lottes Hobby oli pistänyt pillit pussiin. Harmittaa, sillä sieltä oli tapana hankkia varusteita pikkupuuhasteluun mökille.

Vauvakortteja

Tässä syy, miksi vähän aikaa sitten haikailin paperileikkurin perään. Askartelin kummipojalleni kortin ja samalla tein muutaman varastoonkin, sillä muksuja pukkaa nyt joka suunnalla. Idean sain Kutsuvat kortit -kirjasta. En oikein innostu perinteisestä pojille vaaleansinistä, tytöille vaaleanpunaista -konseptista, joten päädyin vihreään ja oranssiin. Keltainen kuviopaperi oli hakusessa, mutta ostosretkellä ei osunut silmiin.

Korttiaskartelu on kyllä mukavaa, pitäisi useammin tehdä kortteja varastoon, jottei aina tarvitsisi hätäisesti raapaista jotain kasaan. Paperileikkuri niin on hankintalistalla...

SNY-paljastuksia, osa II

Hups, tämä kirjoitus olikin jäänyt julkaisematta. No ei se mitään, parempi myöhään kuin ei milloinkaan. 

Itse siis lähettelin SNY-paketteja ahkeralle neulojalle HootHootille. Kesällä puikot eivät tahdo viihtyä käsissäni, joten siitä sain ajatuksen lähettää viimeisessä paketissa puikkokotelon. Kankaat löytyivät Nykin ostoksistani ja loistava ohje Villilangan blogista. Varsin kätevän tuntuinen, aion itsellenikin ommella tuollaisen. Toivottavasti sille löytyy käyttöä myös HootHootilla.

 

 

Jo ostohetkellä tiesin tämän kankaan matkaavan HootHootille, vaikkei siinä pöllöjä olekaan.

Tiskaamisen ihanuus

Tiskaaminen ei kuulu lempikotitöihini ja kotona sen homman hoitaakin astianpesukone. Mökillä sen sijaan kahden hengen astioiden tiskaaminen on suorastaan hauskaa, varsinkin nyt kun sain hankittua kunnon kuivaustelineen (meidän saunamökissä ei ole kunnon keittiötä eikä siis myöskään tiskialtaita ja vielä vähemmän kuivauskaappia). Sain idean Iittalan myymälöistä, joihin ilmestyi kevättalvella ihanan värisiä puisia kuivaustelineitä, ja arvasin oikein, että ne ovat peräisin Ikeasta. Ja mikä parasta, sain omani ovelle toimitettuna ilman että edes kävin paikan päällä (kiitos ihanalle naapurilleni!). Niinpä sitten maalasin oman telineeni kirkkaankeltaiseksi (kuinkas muutenkaan) ja voi kuinka tykkäänkin siitä. Ja on nuo kahvikupitkin aivan ihanat, vaikka en niitä kirpparilta löytänytkään.

"Mä haluaisin paperileikkurin."

"Sun pitäis niin saada se askarteluhuone."


Otteita eläväsä elämästä.

SNY:n paljastuspaketti

Kiitos pääposti, että olet avoinna myös sunnuntaisin. Sen asiosta sain selville jo tänään, kuka minua on kevään ajan ilahduttanut ja pitänyt jännityksessä. Kiitokset kuuluu Kissaemolle!  Kaikki paketit ovat kolahtaneet hyvin, kuten tämä viimeinenkin. Aika on mennyt ihan hullun nopeasti! Juurihan minä pykäsin blogin pystyyn ja kipitin kirpeässä pakkassäässä hakemaan ensimmäistä pakettia, ja pian on jo kesäkuu. Mistä tulikin mieleen, että täytyy istuttaa kukkien siemenet mahdollisimman pian!

Paketista kuoriutui ihanaa Novitan Cannes-lankaa, Glope Hopen vetoketjusta tehty rintaneulakukka, kaunis risukoriste (roikkuu jo ovessa) sekä hauska Mummo puikoissa -kirja.

Kiitos sinulle, Kissaemo, ja oikein ihanaa kesää!

Kate's paperie

Kate's paperie oli oikein soma kortti- ja paperikauppa. Kortteja oli joka lähtöön ja muutakin paperitarviketta riitti. Hinnat huitelivat melko korkealla, mutta lohduttauduin halpaan dollariin ja nappasin mukaan nämä:

 

Happy bird-day on näistä suosikkini. :)

Kate's paperie sijaitsee myös SoHossa, samalla Broadwayn poikkikadulla kuin Purl SoHo, mutta itäpuolella. Vastapäätä tätä putiikkia on toinen paperikauppa, Papyrus (näitä osui silmiin pitkin Manhattania). Se oli enemmän keskittynyt kortteihin, mutta mukaan lähti askartelua silmällä pitäen hieman erilaisia tarralappuja. Pelikortit ovat MoMa Shopista ja aiheena niissä on New Yorkin kartta. Pelikortteja löytyy aina joka nurkasta, joten todennäköisesti käytän nämä valokuva-albumin koristeluun ja muuhun askarteluun.

Helmi helmikauppa

Oh la la pääsi suustani, kun astuin sisään tähän Broadwaylla sijaitsevaan helmikauppaan. En ole tehnyt koruja vähään aikaan, mutta aina tuntosarvet on lievästi koholla. Kaupassa iski kuitenkin kirjaimellisesti valinnan vaikeus ja lähdin putiikista tyhjin käsin (mainittakoon, että löysin paikan aivan sattumalta ja kauppa oli ensimmäinen johon jalallani astuin koko matkalla). Muutaman päivän kuluttua palasin kauppaan, valitsin värin ja suoritin ostokset melko määrätietoisesti. Mukaan tarttui myös nahkanyörejä miehen rannerenksuja varten. Ensimmäisen, hyvin vaativan korun tein eilen illalla viidessä minuutissa. 

Keltainen kuuluu kesään.

 
Helmikaupan tarkat speksit: Beads World, 1384 Broadway (between 37 th ja 38 th). Palvelu ei ollut maailman parasta, mutta valikoima korvasi sitä puutetta tehokkaasti.

Askartelukauppa Michael's

Hetken aikaa jo luulin, että tämä ainut netistä bongaamani askartelukauppa jäisi kokonaan väliin. Matkan lämpimimmän (kuumimman) päivän vietimme kävelemällä Central Parkin päästä päähän ja vielä suht tiheästi siksakkaamalla. En kuitenkaan tajunnut olevani niin lähellä tätä askartelukauppaa, mutta onneksi oli aikaa palata takaisin. Mies oli ostanut ison sikarin, saatoin hänet Central Parkiin ja lupasin olla nopea.


Hipsuttelin pitkin 9 Avenueta ja juuri kun huomasin kaupan olevan toisella puolella katua, edessäni oli isot mainokset lemmikkieläintarvikekaupan grand openingista. Jos ihan nopeasti piipahdan tuolla... Haahuilin hyvä tovin kaupassa (voitaisiinko koirien ballerina- yms. puvut kieltää?) ja matkaan tarttui hieno kaulapanta sekä nameja. Jo tässä vaiheessa mietin ajan kulumista... Jutun hauskuus oli siinä, että puhelimeni ei toiminutkaan rapakon toisella puolella ja nyt siitä pelkästä kelloksi muuttuneesta laitteesta oli vielä akkukin hyytynyt.


Sitten kipitin askartelukauppaan. Apua. Suunnistin skräppäysosastolle ja jymähdin heti ensimmäisen hyllyn luokse, jossa oli jos jonkinlaisia tarroja. Pitkän valinnan jälkeen siirryin seuraavaan hyllyväliin ja siellähän oli lisää tarroja. Jälleen tarkka skannaus ja hieman jo pelotti siirtyä seuraavan hyllyväliin. Ja kyllä, lisää tarroja. Harrastuksittain, kaupungeittain, maittain, tyttö- ja poikavauvat, ruuat, juomat, USA... Vietettyäni hyvän tovin tarrahyllyjen väleissä ja lieväsi huolissani kellonajasta kävin muun kaupan hyvin pikaisesti läpi (oikeasti nopeasti). Ja siellähän oli vaikka ja mitä, mutta liekö heillä ollut joku osastojen uudistus käynnissä, sillä paikka vaikutti hieman sekavalta. No, joka tapauksessa sain korttiaskarteluun uusia eväitä enkä muuta uskaltanut edes katsella. 

Matkakuvien liimailuun (en osannut päättää kumpi NY-setti oli kivempi, joten otin molemmat. Toinen 2D ja toinen 3D).

Lasten kortteihin.

Kirjainatarrat ovat huonokäsialaisen pelastus.

 

 

 

Suomessa talkooaskarrellaan kortteja yksinäisille ihmisille, USA:ssa sotilaille...

Ja miten kävi miehelle puistossa? Olin aivan varma, että penkillä odottaa huonotuulinen mies, mutta ajoitukseni oli täydellinen. Siellä sikarista vedettiin juuri viimeisiä henkosia ja kerrankin olin tyytyväinen, että sikari kesti yli tunnin. :)


Michael'sin tarkka osoite on 808 Columbus Avenue, 97th ja 100th Streetin välissä.

Lankakauppa Purl SoHo

SoHossa sijaitseva Purl SoHo (459 Broome Street, Greene St ja Mercer St välissä) oli kerrassaan kaunis lankakauppa. Liikkeessä meinasi iskeä valinta-ahdistus, sillä lankojen värit olivat toinen toistaan houkuttelevampia. Lisäksi liikkeen takaosassa oli ihania kankaita, joiden kanssa oli sama ongelma. Tässä pari kuvaa liikeestä (miesmyyjä ei valitettavasti osunut kuviin).

Purl SoHo ja sen ihanuus.

Korkeat hinnat estivät kuitenkin pahemman ostosvimman. Hetken aikaa silittelin aivan ihanaa savunharmaata maailman pehmeintä lankaa, mutta 33 dollarin hinta sai minut palauttamaan vyyhdin nyyhkyttäen takaisin hyllyyn. Lopulta mukaan tarttui tällainen satsi. 

Mielessä siinsi pariin kesämekkoon sopiva hartiahuivi ja voi jestas, kuinka ihanaa tuo Madeline Toshin Merino Light onkaan (100 % superwash merinovilla)! Huippua oli myös se, että lanka kerittiin valmiiksi siinä odotellessa. Lisäksi oli pakko ostaa nippu kangaspaloja. Osa niistä on jo jatkojalostunut, mutta siitä myöhemmin...

Menolennolla minulla oli mukana keskeneräinen huivi ja 40 senttiset pitkät puikot. Ei maailman paras idea, sillä eihän niiden pitkien puikkojen kanssa sohimisesta tullut täyteen ahdetussa koneessa mitään. Siispä paluulennolle piti ostaa virkkausainekset. Virkkaaminen tosin jäi lyhyeksi, sillä alkuun otin pienet tirsat, sitten luin yhden kirjan loppuun, sitten tuli ruoka ja sitten valot jo sammuivatkin ja lopun ajan yritin (turhaan) saada unta. Ja nyt mietin, pitäisikö langasta sittenkin neuloa huivi... Vi ska se.

New York, New York

Kuun vaihteessa lomailtiin viikko New Yorkin vilskeessä. Oli kerrassaan ihana reissu! Pilkon kirjoitukset muutamaan osaan, jottei postauksista tule liian massiivisia. Pitäydyn käsityöasioissa, mutta saattaa mukaan eksyä muitakin vinkkejä.


Olin jo etukäteen googlaillut lanka- ja askartelukauppoja, ja ainakin kevyellä haulla niitä oli yllättävän vähän. Ilmeisesti skräppääminen ei ole manhattanilaisten harrastus tai sitten kaupat eivät hallitse google-markkinointia... Toisaalta näilläkin löydöillä pärjättiin paremmin kuin hyvin.


Alla on kuva astetta pidemmälle viedystä neulegraffitista. Pyörä oli lukittu varsin jykevästi Brooklyn Bridgen yhteen alikulkukäytävään, mutta tiedä sitten onko tuo jonkun päivittäinen kulkupeli. :) Itse silta oli muuten hieman vaisu kokemus, sillä kunnossapitöiden pressut blokkasivat tehokkaasti näkymän Manhattanille, ja lisäksi osuimme keskelle varainkeruukävelyä, joten sillalla oli muutama muutama muukin...

Neulegraffiteja Brooklynin tapaan.

Nainen, jonka nimi on Nathalie

Olipa ihana kirja! Siinä tiivistetysti tunnelmat David Foenkinosin kirjasta Nainen, jonka nimi on Nathalie. Kirja kertoo nuoresta naisesta, joka yllättäen jää leskeksi, ja joka sitten hukuttaa surunsa työn tekoon. Natalien pomo on vähintään epäilyttävä tapaus, toisin kuin Uppsalalainen seinätapettiin sulautuva mies. Vaikka Nathalien suru on vahvasti osa tarinaa, kerronta oli niin mahtavaa, että hymy karehtii jatkuvasti suupielissä. En ollut pitkään aikaan lukenut kirjaa, jota ei malttaisi laskea käsistään ja tämä oli juuri sellainen. Ja valitettavan nopeasti kirja oliki luettu ja nyt täytyy vain odotella, että Foenkinoksen muita teoksia käännettäisiin suomeksi. Olisikohan tässä nyt tarpeeksi kehumista? Suosittelen.

Synttärikortti

Viikko sitten juhlittiin yhden kaverin 30-vuotissynttäreitä ja lahjaksi päivänsankari sai lupauksen hameen ompelusta. Siitä sain idean ommella hamosen kiinni korttipohjaan. Yksinkertainen on kaunista, jälleen kerran.

Lankaupan talvi

Kate Jacobsin Lankakaupan talvi oli mukavaa luettavaa. Henkilöt oli hyvin muistissa edellisestä kirjasta ja juoni oli paljon luonnollisempi kuin kakkoskirjassa Knit two. Henkilöiden tulevaisuus jäi niin sopivasti auki, että jäin ihan odottelemaan neljättä osaa. Jostain syystä kirjaa vain on hauskempi lukea, kun päähenkilö(i)llä on samoja harrastuksia kuin itsellään. :)

SNY:n pääsiäispaketti

Tänään postin ja omat aikatauluni viimein menivät yksiin, ja sain haettua ihanan pääsiäispaketin. Sieltä löytyi hauskoja lankaisia pääsiäismunia, kolme kerää vaaleanpunaista Novita Cotton luxusta, Mignon-konvehteja (mies totesi, että ilmeisti SNY:ni on myös hänen SY) sekä keväisen vihreä sydänkynttilä. Kiitos!

Täytyy äkkiä keksiä joku hauska työ tuolle langalle, himottaisi ottaa se viihdykkeeksi edessä olevalle lennolle.

Vauvan myssy

Käytiin tänään ihmettelemässä serkkuni esikoista, ja vein muksulle perinteisen myssyn. Langaksi kevätvauvalle valitsin Sirdarin Baby Bamboon, jossa on 80 % bambua ja 20 % villaa. Lankakaupassa sanottiin, että myssyn voi tehdä suoraan Novitan myssyohjeella, mutta lanka loppui hieman kesken, ja jouduin tekemään nauhat Novitan Woolista, jota löytyi onneksi varastosta. Myssystä tulikin varsin suuri, mutta ehkä se sitten vuoden kuluttua on sopiva. :)

Friday Night Knitting Club: Knit two

Sainpa viimein luettua Kate Jakobsin Pienen lankakaupan kakkososan (suomeksi Lankakaupan tyttö), joka oli unohtunu hyllyyn melkein kahdeksi vuodeksi. Alkuun olin hieman pihalla, että kuka oli kukin ja millaisia nämä henkilöt olivatkaan. Lisäksi huomasi, että englannin kielen lukeminen oli hieman ruosteessa, mutta pian molemmat lähtivät sujumaan.  Kyllähän kirjan luki, mutta paikoin tuntui siltä, että kirja oli hieman väkisin kirjoitettu ja sitä lukeminenkin kieltämättä paikoin oli. Välillä meinasi mennä hermot vauva-arjen kuvailussa ja 8-kymppisen naisen bridezilla-touhuissa. Juonikin oli jotenkin pliisu ja lankakauppa miniroolissa. Ehkä sekä kirjailijan että omat ajatukset olivat jo siinä kolmannessa osassa, joka jo odotteli hyllyssä.

3-v. synttärit

Oltiin tänään 3-vuotissynttäreillä. Vaikka päivänsankari arvosti enemmän itse sisältöä kuin pakettia, niin eipä se mitään, hauskaahan kokonaisuuden rakentaminen on. "Lahjanauha" on suikale raidallista lahjapaperia ja kortti näiden kahden paperin yhdistelmä.

SNY lähetti kukkia

Salainen neuleystäväni ilmeisesti tiesi, että rakastan kukkia, sillä posti toi loppuviikosta kuoren, jossa oli ruiskaunokin, kehäkukan ja pioniunikon siemeniä. Valitettavasti meidän nykyisessä asunnossa ei ole parveketta, joten täytyy miettiä kaksi kertaa, minne nuo kylvän. Meillä on tosi kiva sisäpiha ja ihanat naapurit, joten joko sinne tai sitten mökille. Todennäköisesti ne päätyvät sisäpihalle, täytyy vain jutella ensin talkkarin kanssa. Kuvassa on koivunoksien kanssa lempikukkieni top5-sarjalainen, jaloleinikki. Ihanan keväinen asetelma!

Tässä vielä lähikuva siemenlähetyksestä. Ilmeisesti tuo on Postin oma tuote, tosi kiva idea! Paljon kiitoksia Salainen neuleystäväni, lupaan päivittää kukkien kasvutarinaa. :)