Panlappor

Jos joku ei otsikkoa täysin ymmärtänyt, niin ei hätää - minulla on tapana keksiä itse ruotsinkielen sanoja, jos nyt ihan oikea veriso sattuu sanavarastostani puuttumaan. Eli tämä postaus käsittelee siis patalappuja. Ja hah - nyt kaksikielinen mieheni vielä ohikulkiessaan kertoi että panlappar on ihan käypää suomenruotsia (panlappar, okej).

Kuun alussa kirjoitin ihanasta patalappu-kirjasta. Nyt viimein ahkera lukeminen on tuottanut tulosta. Nämä kaksi söpöliiniä menivät tuomisiksi kun kävimme kerrassaan loistavalla brunssilla koiratuttujen luona idyllisessä vanhassa talossa.

Pallosilmukan muhkeus miellyttää.

Tämä harmaahapsi taas päätyi saunamme luukunaukomislapuksi.

Malli on helppo, valmistuu hetkessä ja ulkonäkökin miellyttää enemmän kuin paljon. Ensimmäisen kanssa piti opetella pallosilmukka ja hieman hakea koukun paksuutta, mutta toinen valmistui noin 1,5 tunnissa ja kolmas jo tunnissa. Lankana näissä on 7 veljestä ja koukku on kokoa 5 mm. Lankaa kului 2-värisiin noin 30 g per lappu, josta lilaa noin 10 g. Melko reikäisiähän nämä ovat, mutta soveltuvat hyvin ainakin ei-ihan-niin-tulikuumien-asioiden kanssa toimimiseen. Itselläni ei ole mitään kemistin käsiä (eli en todellakaan kestä hyvin kuumia astioita), joten jos tällä mallilla haluaisin nostaa pullapeltejä uunista, niin virkkaisin kyllä vielä taustakappaleen. Onneksi loma on vasta aluillaan...

Posted with Blogsy

Iltalukemiseksi patalappuja

Simpsoneista on jäänyt mieleen jakso, jossa Homerin iltalukemisena sängyssä on muropaketti. Se jaksaa aina hihityttää.

Tunnen itseni välillä Homeriksi, sillä hyvin usein kömmin sänkyyn sellaisen ihanuuden kanssa kuin Patalappuja a la carte. Ei sillä että sisältö olisi samaa luokkaa kuin muropaketin kylki, vaan koska kirja on niin herkullinen, että sitä tekee mieli selailla uudestaan ja uudestaan. Naurattaa, kun kaunokirjallisuuden (slurps) sijaan luen iltaisin virkkausohjeiden "koodia". No, nyt on sentään pallosilmukka "jo" hallussa. ;)

Posted with Blogsy

Alelöytö

Satuin tänään kävelemään Tapiolan Suomalaisen kirjakaupan ohi, ja siellä oli loppuunmyynti meneillää. Pakkohan kirjakauppafanin oli astella sisään, eikä ollut hukkareissu. Mukaan lähti Kutsuvat kortit -kirja, joka maksoi vain 11 e. Lainasin tuon kirjan kirjastosta sen ilmestyttyä ja tykkäsin kovasti, en vain raaskinut sitä omaksi ostaa. Mutta nyt sitten raivaamaan tilaa kirjahyllyyn...

Vauvakortteja

Tässä syy, miksi vähän aikaa sitten haikailin paperileikkurin perään. Askartelin kummipojalleni kortin ja samalla tein muutaman varastoonkin, sillä muksuja pukkaa nyt joka suunnalla. Idean sain Kutsuvat kortit -kirjasta. En oikein innostu perinteisestä pojille vaaleansinistä, tytöille vaaleanpunaista -konseptista, joten päädyin vihreään ja oranssiin. Keltainen kuviopaperi oli hakusessa, mutta ostosretkellä ei osunut silmiin.

Korttiaskartelu on kyllä mukavaa, pitäisi useammin tehdä kortteja varastoon, jottei aina tarvitsisi hätäisesti raapaista jotain kasaan. Paperileikkuri niin on hankintalistalla...

Nainen, jonka nimi on Nathalie

Olipa ihana kirja! Siinä tiivistetysti tunnelmat David Foenkinosin kirjasta Nainen, jonka nimi on Nathalie. Kirja kertoo nuoresta naisesta, joka yllättäen jää leskeksi, ja joka sitten hukuttaa surunsa työn tekoon. Natalien pomo on vähintään epäilyttävä tapaus, toisin kuin Uppsalalainen seinätapettiin sulautuva mies. Vaikka Nathalien suru on vahvasti osa tarinaa, kerronta oli niin mahtavaa, että hymy karehtii jatkuvasti suupielissä. En ollut pitkään aikaan lukenut kirjaa, jota ei malttaisi laskea käsistään ja tämä oli juuri sellainen. Ja valitettavan nopeasti kirja oliki luettu ja nyt täytyy vain odotella, että Foenkinoksen muita teoksia käännettäisiin suomeksi. Olisikohan tässä nyt tarpeeksi kehumista? Suosittelen.

Lankaupan talvi

Kate Jacobsin Lankakaupan talvi oli mukavaa luettavaa. Henkilöt oli hyvin muistissa edellisestä kirjasta ja juoni oli paljon luonnollisempi kuin kakkoskirjassa Knit two. Henkilöiden tulevaisuus jäi niin sopivasti auki, että jäin ihan odottelemaan neljättä osaa. Jostain syystä kirjaa vain on hauskempi lukea, kun päähenkilö(i)llä on samoja harrastuksia kuin itsellään. :)

Friday Night Knitting Club: Knit two

Sainpa viimein luettua Kate Jakobsin Pienen lankakaupan kakkososan (suomeksi Lankakaupan tyttö), joka oli unohtunu hyllyyn melkein kahdeksi vuodeksi. Alkuun olin hieman pihalla, että kuka oli kukin ja millaisia nämä henkilöt olivatkaan. Lisäksi huomasi, että englannin kielen lukeminen oli hieman ruosteessa, mutta pian molemmat lähtivät sujumaan.  Kyllähän kirjan luki, mutta paikoin tuntui siltä, että kirja oli hieman väkisin kirjoitettu ja sitä lukeminenkin kieltämättä paikoin oli. Välillä meinasi mennä hermot vauva-arjen kuvailussa ja 8-kymppisen naisen bridezilla-touhuissa. Juonikin oli jotenkin pliisu ja lankakauppa miniroolissa. Ehkä sekä kirjailijan että omat ajatukset olivat jo siinä kolmannessa osassa, joka jo odotteli hyllyssä.

Kirjakaupan ihanuus

Kävin viikonloppuna Kampin uudistuneessa Suomalaisessa kirjakaupassa, ja voi huokaus, miten kiva se oli. Tila oli freesi (vaikka näkyvät seinäpinnat ovatkin mustia), kaupan etukulmasta löytyi kahvila, askartelutarvikkeet olivat saaneet oman osastonsa käsityökirjojen kupeesta (paha)... Osa kirjahyllyistä oli tosin sijoitettu hieman liian lähelle toisiaan, mutta huomasin että hyllyissä on pyörät alla, joten niiden sijaintia lienee helppo muuttaa. Lisäksi loin huolestuneita katseita varsin lyhyeen lehtiseinään, mutta ehkä se vielä jatkui toisella seinällä...

Lukemista

Lukeminen on mukavaa, ja olenkin alkanut lukea työmatkoilla. Tässä on tosin se ongelma, että joskus mehevä kohta ja bussipysäkki osuvat ikävästi samaan aikaan ja paikkaan, ja valitettavasti bussipysäkki on se määräävä tekijä. Eilen ei tosin ollut sitä ongelmaa.

Kiertelin tässä jokin aika sitten kirjastossa ja silmiini osui Tuomas Vimman Gourmet. Päätin antaa Tuomakselle mahdollisuuden. Luin ensimmäisen luvun toissailtana ja jatkoin toisella luvulla eilisaamuna bussissa. Ensimmäisen sivun jälkeen jo harkitsin kirjan keskeyttämistä, mutta päätin antaa vielä toisen mahdollisuuden ja lukea ainakin niin pitkälle kuin 20 minuutissa ehtisin. 7 minuutin jälkeen luovutin ja laitoin kirjan laukkuun. Teksti oli sellaista, etten viitsi siitä esimerkkejä hyvän mielen blogiini kirjoittaa. Ehkä Anna Gavaldaa ja Tuomas Vimmaa ei kannata lukea heti peräkkäin? Ehkä moinen teksti ei sovellu aamuolotilaani? Ehkä teksti vain oli roskaa?

Sain tosiaan Anna Gavaldan Lohduttajan luettua alkuviikosta. Luin joitain vuosia sitten Gavaldan kirjan Kimpassa, ja tykkäsin siitä valtavasti (jopa elokuva onnistui mielestäni hienosti). Valitettavasti Lohduttaja ei yltänyt aivan samaan. Kirja oli paikoitellen raskasta luettavaa omintakeisen kerrontatyylin takia ja hieman liikaa sillä oli mielestäni pituutta, mutta itse tarina oli mukava kertomus onnen etsimisestä. Hauska lisä kirjassa oli se, että päähenkilön työ sivusi omaani. Seuraavaksi aion vielä lukea Gavaldan kaksi novellia. Toivottavasti ne ovat yhtä onnistuneita kuin Kimpassa. Niiden jälkeen lukulistalla on Lankakauppa-kirjat 2 ja 3. Ja jos niiden jälkeen Jarkko Sipilältä olisi jo ilmestynyt uusi dekkari... 

(Ja kyllä, välillä iskee positiivinen stressi siitä, että neuloisiko vai lukisiko.)