Keltaista kesää

Hehkua taivaalla ja puikoilla.

Posted with Blogsy

Mallitilkku, eiku...

No mikäs se tämä on? Jättiläismäinen mallitilkku. Eiku ei. Se on meidän uusi olohuoneen matto. Tai siis osa siitä. Lähes pikkurillin paksuista "lankaa" "sileänä neuleena" yli neljän neliön verran.

Pientä suurta draamaa sisältyi maton hankintaan, mutta kyllä sitten lopulta matto saatiin Oulusta Helsinkiin ja meille kotiin. (Vinkkinä vaan, että jos näet kaupassa seinällä kivan maton, jonka haluat, älä irroita siitä otettasi etsiessäsi myyjää.) Tarkempaa kuvaa en tähän nyt laita, sillä mustat koirankarvat eivät ole täysin näkymättömiä valkoisella matolla. (Eikä myöskään koiran oksennus, kun matto on ehtiny olla lattialla alle vuorokauden. Tai no on se onneksi melkein.) Mutta ihana on ylisuuri mallitilkku jalkojen alla.
Ja sanotaan tässä nyt ihan ääneen, että mallitilkkujen tekeminenhän on tylsää, turhaa ja ärsyttävää. No turhaksihan sitä haluaa sanoa, mutta sehän on valitettavasti puppua se.

Posted with Blogsy

Hyvä fiilis

Blogin - ainakin tietyn tyyppisten blogien - kirjoittamiseen tarvitaan hyvä fiilis. Ja sitä on nyt. Ei sillä, että blogitauon aikana olisi ollut huono fiilis, ei suinkaan. Tauon aikana olen muun muassa mennyt naimisiin ja muuttanut puiden latvojen tasoon vanhoille kotikulmille. Eräs ystäväni pohti blogissaan, tuntuisiko elämä tuplasti pidemmältä jos asuisi vuoden ympäri aurinkoisessa paikassa. Itse olen kyllä tiukasti neljän vuodenajan ihminen, mutta myöntää täytyy, että kun aurinko paistaa vielä kymmenen aikaan illalla ikkunoista sisään, niin virtaa on enemmän. Siispä on korkea aika laittaa taas hyvää fiilistä eteenpäin!

 

Posted with Blogsy

Kirjoitus- vaan ei tekemistauko

Taas on aikaa vierähtänyt enemmän kuin liikaa edellisestä postauksesta. Syksy ei kuitenkaan mennyt laiskottelun merkeissä, sillä puikot ovat kilisseet ahkerasti, ompelukone surissut ja neulat uponneet huovutusvillaan, kun valmistauduin 5.-9.12. pidetyille Naisten joulumessuille ystäväni kanssa. Nyt urakka on saatu hienosti päätökseen ja on aika keskittyä taas ihan omiin hommiin (okei, onhan niitä tilattuja töitä jonossa muutama). Messufiilistelyä luvassa hieman tuonnempana.

Tänä vuonna en messuvalmistelujen takia ole ehtinyt itse tehdä joululahjoja, mutta jokin oma kädenjälki lahjoihin täytyy saada. Siispä olen ommellut lahjapussukoita. Kankaat ovat vuorikankaita myöten vanhoista miesten paidoista, paitsi sininen kangas, joka löytyi valmiiksi varastosta. Pitsinauha on peräisin noin 50-luvulta, se on mummoni siskon virkkaamaa. Sain nauhaa syksyllä käyttööni metrikaupalla. Minä: "Raaskiiko näitä nyt käyttää?" Mummoni: "No jos ne nyt on 50 vuotta olleet kaapissa hyödyttämättä ketään, niin onhan se parempi että tulee johonkin käyttöön." Totta. Nyt mummo saa nauhaa hieman takaisin jatkokäyttöön jalostettuna. Pitsiliina puolestaan on äitini kummitädin tekemä. Täytyy myöntää, etten ole ikinä käyttänyt näin paljon aikaa lahjan paketointiin, mutta ei kaduta. Vuorikangas tekee pussukasta viimeistellyn, joten lahjan saajien on helppo sujauttaa ensi vuonna omat lahjansa pussukoihin ja antaa eteenpäin.

Joululahjat on helppo sujauttaa kangaspussukoihin.

Yökukkuja

Kello soi 6.12. Sain viimeisteltyä neulotut pipon ja kaulurin n. klo 22.50. 23.05 ripustan pyykkiä narulle, pesen hampaat ja aion mennä nukkumaan. Kello 23.15 päätän vielä aloittaa uuden neuleen ja 23.30 päätän kirjoittaa asiasta blogiin. Jos nyt menisi nukkumaan? 

Puikottelua

Kevään lankainventaarion lukema nousi lopulta hieman yli 7 kg:n, joten tein päätöksen, että nyt lankaa ei osteta ihan vaan huvin vuoksi ja että lankavarastoa aletaan nyt toden teolla pienentää. Olen sitkeästi pysynyt (melko) kaukana lankakaupoista koko kevään ja kesän, ja yhtä aikaa olo on sekä rauhallinen (hyvä olo siitä, että ei koko ajan tarvitse ostaa) sekä hieman hermostunut (mitä kaikkia ihanuuksia sitä nyt mahtaa menettää). (Okei, myönnetään, että joitain kertoja olen eksynyt lankakauppaan ja jotain olen ostanutkin, sillä paria poistoväriä on vain ollut pakko saada.)

Elokuussa, sopivasti syntymäpäivänäni, eräs lankakauppa ilmoitti Facebookissa loppuunmyynnistään ja kehotti tilaamaan puikkoja. Ja minähän tilasin. Avopuolisoni totesi suht järkyttyneenä jokseenkin näin: "Nyt kun sä et enää osta niin paljon lankaa, niin nyt sä sitten ostat sairaasti puikkoja!" No mutku. Niitä neulova ihminen tarvitsee. Mutta puikkokokoelma alkaa kyllä olla aika hyvässä jamassa. Vielä parit pyöröpuikot pitäisi hankkia... Olin joskus kokeillut 40 cm pitkiä pyöröpuikkoja ja todennut ne käyttökelvottomiksi. Kunnes kesällä annoin niille vielä yhden mahdollisuuden ja voi jumpe, en enää pipoja muilla neulokaan! Ja siksi on vielä ostoslistalla parit 40 cm pitkät pyöröt. Addit. Ehdottomasti. (Tämän kun olisin jo tiennyt Tallinnassa...)

Lankamatka Tallinnaan

Eräänä kauniina heinäkuisena lauantaina istuivat Konsta, Eemeli, Lauri ja Jope laivan kannella kohti Tallinnen lankaihanuuksia. Tai ehkä olisivat voineet istua... Puhuttiin tyttöporukalla vanhempiemme miettimistä nimistä, jos tyttöjen sijaan olisimmekin olleet poikia ja pohdimme että näinköhän yllämainittu nelikko olisi silti ollut matkalla Tallinnaan lankaostoksille. :) Niin tai näin, ainakin tämä tyttöporukka oli sinne suuntaamassa.

Pääkohteena oli luonnollisesti legendaarinen Karnaluks (K.A. Hermanni 1), jossa kukaan meistä ei ollut vielä käynyt. Maissa ei ollut kovin paljoa aikaa hukattavaksi, joten otimme satamasta taksin Karnaluksiin (matkaa keskustasta Karnaluksiin on muutama kilometri). Taksikuskille paikka oli tuttu ja hän neuvoi minkä oven takaa kauppa löytyisi, mikä oli varsin hyödyllistä, sillä kauppa ei juurikaan pröystäillyt ulkomainonnalla. Sisällä sitten vierähti aikaa tovi jos toinenkin lanka-, nauha-, nappi- ja vetoketjuvalikoimaa ihmetellen. Alkukesän lankainventaarion tuloksena olen päättänyt ostaa lankaa vain "oikeaan tarpeeseen" tai jos tiedän heti mitä siitä teen ja oikeasti aion tehdä. Ostoslistallani oli kyllä paksua villapitoista lankaa, mutta sellaista en valitettavasti löytynyt. Niinpä Karnaluksin ostokseni olivat varsin maltilliset: pari kerää kauniin väristä, ohutta mohair-lankaa sekä nippu neuletarvikkeita. Puikkorivistöä tuijotellessani harmittelin etten ollut tehnyt parempaa kartoitusta puikkotarpeestani, joten sekin meni fiilispohjalta. Onneksi olin varannut reilusti käteistä mukaan, joten kun kassalla kävi ilmi ettei kortti kelvannutkaan, niin pystyin pelastamaan kaverin pulasta.

Karnaluksista lähdimme kävelemään kohti vanhaakaupunkia, ja matkalla piti olla yksi lankakauppa lisää, mutta vahingossa kävelimme yhden korttelin verran ohi. Se ei kuitenkaan superhelteessä ja mahan kurniessa juurikaan haitannut, joten ruokailun jälkeen suunnistimme vielä erääseen vanhankaupungin lankakauppaan, Käsitöökamber Jolleriin (Müürivahe 11). Sieltä mukaan tarttui kaksi kerää aivan ihanaa pätkävärjättyä villalankaa, joka on jo muotoutunut kahdeksi lasten pipoksi. (Huomasin kahden vuoden jälkeen, että tupsukehikkosetistäni puuttui yksi osa pienestä tupsusta, joten tupsut puuttuvat vielä toistaiseksi.)

Sitten olikin jo aika kipittää takaisin laivalle. Paluumatka menikin mukavasti ostoksia hypistellessä ja jalkoja lepuuttaessa. Tämä oli ensimmäinen, mutta tuskin viimeinen, lankareissuni Tallinnaan ja tässä onkin listattu muutamia huomion arvoisia seikkoja ensikertalaiselle:

1. Jos aikaa maissa on vähän, kannattaa Karnaluksiin ottaa taksi. Tallinnan taksit on yhtä kieroutuneesti hinnoiteltu kuin Tukholmassa eli katso tarkkaan millaiseen taksiin hyppäät. Taksat on ilmoitettu autojen kylijissä ja ilman hinnasta sopimista taksimatkasta saattaa muodostua varsin kallis. Keltaiset "Taksot" ovat järkevästi hinnoiteltuja. Varmistimme vielä kuskiltamme kustannusarvion, joka oli 8 euroa tuo hinta piti. Varsin kohtuullista siis.

2. Karnaluks ei näy ulospäin kadulle. Reippaasti toimisto/varastorakennuksen ovesta sisään, portaat ylös ja soita kaupan ovikelloa.

3. Karnaluksin valikoima on valtava, joten varaa kunnolla aikaa. Kauppa on suuri varastomyymälä ja esillepano sen mukainen. Mieti etukäteen mitä tarvitset. Oma puikkovalikoima on parempi käydä huolellisesti kotona läpi etukäteen eikä miettiä paikan päällä, mikä koko sinulta puuttuikaan.

4. Varaa Karnaluksiin käteistä! Vain se kelpaa maksuvälineenä.

5. Jos kapasiteettia ja budjettia on jäljellä, pistäydy keskustan muissa lankaliikkeissä. Vanhassa kaupungissa ihastutti kaunis, yllä mainittu lankakauppa Käsitöökamber Jolleri.

7. Lisää vinkkejä ja tarkat reittiohjeet Karnaluksiin löytyvät täältä.