Fyysinen posti on parasta

Kiitos kortista, SNYni! Oikea postikortti piristää aina kummasti. Ja kyllä minä kissoistakin tykkään. :)

Pussukka paidan hihasta

Tässä taannoin osallistuin polttareihin, ja mukaan menoon tarvittiin pussukka, johon morsian pystyisi keräämään salaperäisiä sanalappuja. Käytöstä poistuneita paitoja löytyy meiltä vino pino ja keksinkin ommella paidan hihasta perinteisen kukkaron. Olen taipuvainen lievään suurpiirteisyyteen, mutta täytyy sanoa, että tämä onnistui niin hienosti, että morsian kysyikin spontaanisti, että onko tämä Glope Hopen. Ja pussukan tekijä myhäili tyytyväisenä... Suuntaviivoja tekemiseen sain Ihana-lehden numerosta 4/2010.

SNY ja lokakuu

Jippii, hain eilen postista SNY:ni toisen paketin ja tätä kaikkea ihanaa se sisäsi:

Eli paketista kuoriutui kolme kerää kerrassaan jännittävää Novitan Silmu-lankaa (täytyypä vielä katsella ohjeita sillä silmällä), palmikkopuikot, silmukkapidike (mikä lie oikea nimi), paperia askarteluun, yhtä lemppariteetäni sekä tuikkuja syksyn pimeneviin iltoihin. Ihan mahtava paketti, kiitos!

(En tiedä mikä kommentoinnissa on tökkinyt, kyllä sen pitäisi toimia.)

Kortti SNY:ltä

Kiitokset SNY:ni postikortista! Olin viime viikon työmatkalla, oli hauska tulla kotiin, kun olinkin itse saanut kortin. :)

Minäkö hamsteri?

Eräänä kesäiltana etsiskelin sopivia lankoja Severiin ja tuskastuin kun lankoja löytyi vähän sieltä täältä. Päätin sitten kasata kaikki lankani olohuoneen lattialla ja tehdä perusteellisen inventaarion. Ai mulla onkin näin paljon näitä lankoja... Tämän jälkeen olen käynyt lankaostoksilla vain kerran (no okei, lankahyllyjen välissä olen silti luurannut useaan otteeseen). Mutta nytpä on sitten langat järjestyksessä nerokkaan arkkumallisen sohvapöydän sisällä lankalaaduittain järjestettynä.

Leivosrasiasta lahjapaketiksi

Toiselle synttäribrunssisankarille annoin lahjaksi Titimadamin merihevosriipuksen. Kuin tilauksesta sain eräältä ystävältä tuliaisiksi macaroneja tukevassa laatikossa, josta heti aistin potentiaalin vaikka mihin, ja niinpä merihevospaketti oli lähes valmis. Ystäväni lempivärit ovat musta, valkoinen ja laivastonsininen, joten ei ollut vaikeaa päättää, minkä väriseksi rasian maalaisin. Varastosta löytyi mustaa ja valkoista askartelumaalia, joten ensin maalasin rasian pariin kertaan, minkä jälkeen leimasin siihen valkoista pitsikuviota. Hieman harmittaa, että ei ollut testipintaa tarjolla, joten hieman suhruksi meni leimailun kanssa, mutta lopputulos oli kuitenkin varsin tyylikäs. Ja jottei riipus ei olisi kolissut rasiassa aivan hurjasti, kääräisin meripollen silkkipaperiin (joka oli naturligtvis jo kertaalleen käytetty). Kortin mittakaava lähti paketista ja käänteiset värit ja sama yksinkertaisuus toimi mielestäni erinomaisesti. Pääsin viimein käyttämään aikaisemmin kesällä ostamaani leimasinkirjainsarjaa (näyttääkö fontti tutulta...?). Olen kynällä taiteilussa aivan tumpelo, joten mikä olisikaan kätevämpää kuin leimasimet!

Ennen.

Jälkeen.

Syksyn ensimmäinen SNY-paketti

Kyllä kannatti eilen raahautua ylipitkän työpäivän jälkeen tihkusateessa postiin. SNY:n syyskuun paketissa oli aivan ihanaa Hämeenlinnassa värjättyä Mokkasukka-lankaa, käsirasvaa (kelien kylmetessä ylitän helposti suurkuluttajan rajan), suklaata (kätevä pakkaus, kun siitä ei nää että sisältö on jo melkein syöty) ja bonuksena vielä neulottu käsipyyhe, joka löysi jo paikkansa uunin kahvasta. Ja miten ihana kortti! Kiitoket SNY:lleni!