Hamsteri

Eilen töihin tuli ruskeaan voimapaperiin kääritty posterilähetys. Näin heti, kuinka käärin ensi joulun lahjat tuunattuun paperiin, ja sain osakseni hieman kummeksuvia katseita, kun ilmoitin ottavani suojapaperin talteen. Mutta miksipä heittää pari neliötä huippukuntoista paperia pois, kun sille on selkeästi muutakin käyttöä?

Kirjakaupan ihanuus

Kävin viikonloppuna Kampin uudistuneessa Suomalaisessa kirjakaupassa, ja voi huokaus, miten kiva se oli. Tila oli freesi (vaikka näkyvät seinäpinnat ovatkin mustia), kaupan etukulmasta löytyi kahvila, askartelutarvikkeet olivat saaneet oman osastonsa käsityökirjojen kupeesta (paha)... Osa kirjahyllyistä oli tosin sijoitettu hieman liian lähelle toisiaan, mutta huomasin että hyllyissä on pyörät alla, joten niiden sijaintia lienee helppo muuttaa. Lisäksi loin huolestuneita katseita varsin lyhyeen lehtiseinään, mutta ehkä se vielä jatkui toisella seinällä...

Maaliskuun SNY-paketti

Pari päivää sitten sain taas hiippailla postiin ja tuoda kotiin SNY-yllärin. Matka oli tainnut olla paketille raskas repeytyneestä paperista päätellen, mutta urhoollisen kuplamuovin ansiosta ihanainen sisältö pääsi perille. Ja mitä sieltä sitten löytyi? Kaksi kerää herkullisen väristä Sandnes Garnin Palett-villalankaa, peilipintaisia sydänkoristeita askarteluun, hauska muumi-avainmerkki (olikohan tuo oikea termi? Se siis pujotetaan avaimen leveään osaan ja siten erottaa avaimen muista) sekä ah, Pätkis-pussi. Mums.

Salainen ystäväni, kevät on jo tosiaan saapunut, joten lanka taitaa päästä ensin pyöröpuikoille, sitten kesäsäilöön ja syksyllä kaulan ympärille. Suuret kiitokset täältä karkkipussin rapistelun lomasta!

Synttärit = pake + kortti

Oltiin lauantaina parikymppisen miehen synttäreillä, ja lahjaksi paketoin tämän kaulurin tällaiseen pakettiin.

Paperi on siis ihan vain mustaa lahjapaperia, nauhana on samanlaista ohutta paperinarua kuin viime syksynä tekemässäni paperinaruvalaisimessa ja koristeena on helmirannekoru (vai miksi sitä miehen kädessä kutsutaan?). Kortti on varsin simppeli, mutta se toistaa paketin sävyjä niin hyvin, että täytyy olla tyytyväinen. Päivänsankari tykkäsi lahjastaan myös, ja todistettavasti molemmat osat ovat päässeet jo käyttöön.

Ilahdutus SNYL:tä

Torstaina töistä tullessani olohuoneen pöydällä odotti kirjekuori, jonka sisältä löytyi mitä mainioin päivän piristys naistenpäivän hengessä: Maisa & Kaarina -magneetti sekä todella kiva kortti. Kiitos SNY:lle, lähetys tuli juuri oikeaan aikaan!

Must have

Selailin juuri erästä sisustuslehteä ja nytpä ostoslistalle menee ensitilassa lakanat "hienosta italialaisesta pellavasta". Aluslakana 256 € ja pussilakana 310 €. Tyynyliinat sen sijaan ovat aivan halpiskamaa, 11 € / 2 kpl. Ei kun hei, tässä onkin kolme tolppaa. Siis 111 €. Siis anteeksi? Ihan oikeasti, kuka käyttää 677 euroa lakanoihin? Ja vielä jos sängyssä on kaksi nukkujaa, eikä peitosta halua taistella, koko paketin hinta on lähempänä 1 000 euroa. Just.


Sisustuslehtiä on ihan mukava selailla, mutta on ihana huomata, että saan "101 ideaa" kaltaisista lehdistä paljon enemmän irti kuin näistä überdesign-ökyjutuista. Eipä silti, löytyyhän tämän kaltaisista lehdistä ihan kivojakin juttuja ja onpa aika hauskaa bongata työkuvioista tuttuja ihmisiä toistuvasti näiden lehtien sivuilta... Aion kyllä lukea tämän kaltaisia sisustuslehtia jatkossakin, mutta  posteljooni ei onneksi enää tuo niitä minulle.

Kaulureita

Olin haaveillut suuresta neuletuubista jo vuoden ajan, mutta epäilin että ison rinkulan neulominen olisi liian tylsää ja mielenkiintoisen kuvion tekeminen taas liian hidasta (en ole maailman pitkäpinnaisin ihminen). Kauppojen kaulurit tuntuvat olevan kaikki pääosin keinokuituisia ja sellainenhan ei käy. Novitan talvi 2010 -lehdessä oli tehty kauluri Kide-langan edeltäjästä (Crystal?), jolloin tajusin, että langan ei tarvitse olla niin ohutta. Mutta ylläripylläri sekin lanka oli liian keinokuituinen (mistä löytyisi luonnonkuituinen paljettilanka?!) ja niinpä kävin ostamassa muutaman kerän Tempoa ja pyöräytin pinkin kaulurin hyvällä vauhdilla. Varsin simppeli neulos oli tuttua vuosi pari sitten tehtailmastani piposarjasta: joka toinen kerros kaikki oikein ja joka toinen 1o 1n. Kaulurissa nurjan puoli kääntyy väkisinkin näkyville, mikä tuo siihen lisää eloa. Silmukoita oli 180 ja lopputuloksena kauluri, joka menee kaulan ympäri kaksi kertaa löysästi ja kolme kertaa napakasti.

Avokkini tykästyi hartioilla lötköttävään lämmikkeeseen, mutta kaipasi hieman miehekkäämpää sävyä. Tässä vaiheessa minulle selvisi, että Tempon valmistus onkin jo loppunut (en vain jaksa ymmärtää Novitan lankapolitiikkaa). Onneksi jälleen kerran lankakauppa Menita pelasti tilanteen ja metsänvihreän lisäksi ostin varoiksi pari kerää harmaatakin. Ja niinpä eräs 21-vuotta täyttävä mies tulee löytämään viikon kuluttua paketistaan villakaulurin. Poikien kaulurit tein hieman napakoimmiksi eli niissä on 150 silmukkaa. Tykkään. Niin kaulureista, Temposta kuin neulelahjasta parikymppiselle miehelle.